 |
| 22.2.2023 |
Voinen kutsua itseäni jalkapuoleksi, vaikkei leikkauksen jälkeisen komplikaation vuoksi tullut haitta näykään varsinaisesti ulospäin, ei ainakaan hyvinä päivinä. Ja onhan hermovauriot vahingoittaneet oikean alaraajani polvesta alaspäin eli puolta jalasta.
Saivartelu sikseen. Olen tehnyt seitsemän viikkoa 50% työaikaa. Pari päivää sitten pidimme taas kolmikantaneuvottelun (työterveys - työnantaja - allekirjoittanut). Osasairauspäivärahakauttani jatketaan toistaiseksi. Kukaan ei osaa sanoa miten hermovaurioni paranee. Se on ihan "luojassaan".
Minä osaltani olen tehnyt paranemisen eteen kaikkeni mitä voin. Kipulääkkeiden lisäksi syön niin kutsuttua hermo B-vitamiinia, liikun säännöllisesti, pyrin syömään monipuolisesti ja käytän termistä hoitoja (avantouinti ja sauna).
Ja vaikka jalkani kivut haittaavat päivittäin elämääni, on mielialani pysynyt positiivisena. Olen paljon pohtinut omaa suhtautumistani tähän tilanteeseeni ja tullut siihen johtopäätökseen, että toimintakykyni on joka tapauksessa erittäin hyvä verrattuna sairastamani virustaudin aiheuttamaan krooniseen väsymysoireyhtymään vuosina 2014 - 2017. Olen siitä kirjoittanut aikaisempaan blogiini Kompassi koilliseen.
Vaikka jalkani jäisi tällaiseksi, pystyn kuitenkin harrastamaan 'omanäköistäni liikuntaa'. Pystyn toteuttamaan itseäni ja jaksan hassutella koirani kanssa, mikä on tosi tärkeää.
 |
| Tässä vielä kuva koirani jäihin putoamispaikasta. "Jäljet johtavat sylttytehtaalle" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti