Tarinoita entisestä metsästä 3/2

Hakkuuaukkoa 3.12.2024

 Eilinen hakkuuaukko on kuin taistelutanner; maassa makaavat kaatuneet ja telaketjujen jäljet kielivät ylivoimasta. Vain kalmanhaju puuttuu.

En saanut koko hakkuuaukon kokoa mahtumaan samaan kuvaan, vaikka käytin laajakulmaa.

Pidän tätä koko tapahtumaa kylläkin keskisormen näyttämisenä maanomistajalta meille rannan asukkaille. Hänellä riittää metsiä, mitä hakata. Miksi tämä alue piti päätehakata, vaikka metsä olisi voinut kasvaa seuraavat 80 vuotta rauhassa?

Nyt meidän rakennuksemme näkyvät ties kuinka pitkään läheiselle tielle, sen sijaan kun olisimme olleet metsän suojassa. Näkyvyys taloille ohjaa kaikkea epäasiallista käytöstä, mitä maalla asuville helposti kohdistuu, kuten epärehellisiä ovelta-ovelle kaupustelijoita ja muita tungettelijoita. Myös tuulet tulevat kaatamaan tonttini puustoa, sillä metsän antama suoja puuttuu. 

"Peippoja [Fringilla coelebs] havaittiin Suomessa nyt noin neljänneksen vähemmän kuin vuosituhannen alussa, ja pajulintukanta [Phylloscopus trochilus] on pienentynyt yli kolmanneksen vain parissa vuodessa.

Molempien lajien kanta on ollut laskussa jo pitkään. Peippo on kärsinyt lisääntyneistä metsähakkuista - laji välttelee hakkuuaukeita ja sen pesimätiheys on suurempi korkeapuustoisimmilla alueilla."

Lähde: 

Salmela, A. (2023). Peipot ja pajulinnut vähissä, vaelluslintuja liikkeellä. Birdlife nro 3 syyskuu 2023.

Rasti seinään, jos ensi keväänä kuulen peipon laulua tontillani. Ennen pystyin sanomaan, että pihastani alkaa metsä. Nyt vain voin todeta pihassani olevan metsää, mutta tontin ulkopuolelta alkaa avohakkuu!

Eilen ulkoilutin koiriani moton tehdessä tuhojaan. Aamulla aikuinen koirani reagoi haukkumalla motoa, mutta illalla se oli apaattinen eikä enää reagoinut koneeseen, vaikka se liikkui talomme lähellä. Koira tosin tunnistaa omistajansa mielenliikkeet, ja ehkä oma apatiani siirtyi koiraani. Yritin vain lohduttaa sitä, etten voinut estää katastrofia. 

Tokihan minä pohdin jo itseni kiinnittämistä kettingeillä puihin tai motoon. Mutta mitä se olisi hyödyttänyt? Ei yhtään mitään! Mitä yksi ihminen voi tehdä metsäteollisuutta kokonaisuutena vastaan?

Ja tiedoksi, että mäntyihin lyödyt merkit tarkoittavat, että puut menevät pylväiksi (kts. postaus 8.11.2024).

Tarinoita entisestä metsästä 3/1

 

Moto kaataa puita 2.12.2024

 Se on ollut painostavana jo pitkään, ikään kuin taakkana harteilla. Kuin pitkän hellejakson päättyminen hiljalleen kehittyvään kovaan ukkoseen, joka on särkenyt päätä jo useamman päivän, jomottanut. Päänsärkyyn, johon ei auta mikään lääke. Se on kuin sääilmiö - monsuuni, mikä vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen. 

Louis Bromfield kirjoitti vuonna 1937 alkuperäiskielellä The Rains Came, suomennettuna (1940) Sateet tulivat -kirjassaan väkevästi, miten luonnonmullistukset ja sääilmiöt vaikuttivat Intiaan sijoittuvan romaanin henkilöihin.

Minä olen siitä saakka, kun näin nuo punaiset hakkuusta ilmoittavat  Metsänhoitoyhdistyksen nauhat, tuntenut samanlaista epämääräistä epämukavuutta, ahdistusta, levottomuutta sisimmässäni. 

Metsästä tuhoutuu puiden hakkuiden myötä myös kenttäkerros, muurahaispesät ja -polut, näkyvät ja näkymättömät osat, ja siksi mielestäni Metsänhoitoyhdistys on epäkelpo nimitys, sillä sen kuuluisi olla Metsänhäväistysyhdistys.

Ja jokainen päivä siitä saakka metsässä kulkiessani olen joutunut kohtaamaan tuon ahdistuksen, jolle ei ole oikeita sanoja, sillä olen nähnyt nuo ilkkuvat, ivailevasti minulle hymyilevät punaiset nauhat liehuvan tuulessa tai mäntyihin lyödyt metrimitat joka ikinen kerta, pimeälläkin otsalampun valossa vain muistuttaakseen minulle tulevasta tuhosta, avohakkuusta.

Kunnes viimein viime perjantaina moto saapui voimakkain ajovaloin, ryskyen kuin kisakuntoon treenattu lihaskimppu kaatamaan puita viidasta ja tänään tuo Suomen metsäteollisuuden yksi kirkkaimmista kruunuista - mikä aikoinaan vei leivän tuhansilta metsureilta, vieden metsämiehiltä hevoset, sillä sisukkaat luotettavat rakkaat suomenhevoset joutuivat toimettomina makkaratehtaalle -  tuli ja kaatoi taloni takaa kaikki nuo puut, vielä uljaana loppunsa edellä ja hamaan loppuun saakka seisseet kuuset, männyt ja koivut! 

Yritin paeta kaatuvien puiden tömähdyksiä, polttomoottorilla käyvää teknologiaa vasten rikkoutuvan puun säleiksi repeytymistä milloin minkäkin äänen taakse - radion, tv:n, muttei mikään peittänyt sitä korvissani kuuluvaa kiljuntaa, jota kuolevat puut pitivät, kun ne leikattiin tyvestään irti, raiskattiin, kun niiden oksat karsittiin ja niiden latvus tai runko katkaistiin määrämittaisiksi osiin.

Se tuntui yhtä väkivaltaiselta kuin minusta pilkottaisiin raajoja poikki, nips, naps, nips, naps! Isoilla oksasaksilla joku jumalankaltainen olio napsuttelisi irti sormia, varpaita, ranteet, nilkat, kyynärnivelet, polvet, olat, lonkat. Jäljelle jäisi vain torso, eikä silläkään olisi enää mitään käyttöä.

Tai kuten Paavo Haavikko kirjoitti:

”En myy enää puita/ Ne ovat olentoja/ Eivät orjia tai kansalaisia byrokratian edessä”.

Kirja 10

 

Laikukas jääkansi 20.11.2024

Tämä ei ole arvio kirjasta, vaan viittaus suomalais-englantilaiseen kirjailijaan, joka kirjoittaa Suomestakin kirjoissaan.

Uusia ravintosuosituksia lukiessa tuli mieleeni kirjailija Kaarina Griffithsin maininta ensimmäisessä Cornwall -sarjan kirjassaan Meren syliin, miten viidestä (5) erilaisesta vihanneksesta, juureksesta, hedelmästä ja marjasta (suositellaan syötäväksi päivässä 500-800 g tai enemmän) saisi helpostikin tuon määrän kasaan. Hyvä muistisääntö.

Koiranelämää 26

 

24.11.2024

26.11.2024

Kolmen kopla: keskimmäinen on "naapurin koira" 24.11.2024

   Pentu on ollut luonani nyt reilun viikon. Yöheräämisiä edelleen on; aluksi oli neljä, nyt pärjää ehkä yhdellä. Yhtenä yönä pentu nukkui 9,5 tuntia yhteenmenoon. Silloin yritin viedä sitä ulos aamuyöstä, mutta se vain makoili tyytyväisenä. 

Yhtenä päivänä pääsimme sisäsiisteinä, mutta sitten taas vahinkoja sattuu. Lumien sulattua ei pentukaan oikein halua mennä ulos. Valoisan aikaan se viihtyy paremmin ulkona, mutta pimeällä sitä varmaankin pelottaa.

Tänään pentu sai osittaisen "järvikasteen". Pimeällä aikuinen koirani meni laiturilta juomaan pennun seuratessa. Palasin sisälle hakemaan taskulamppua ja mennessäni rantaan kuulin molskauksen. Sitten valossa näin kuinka pentu juoksee rannasta ylöspäin ravistellen itseään. Se oli vain jaloistaan onneksi pudonnut jäihin. Kuivattelin ja lämmitin, tyynnyttelin sitä.

Pennulla on koko ajan nälkä. Se pyytää ruokaa ja protestoi kovaan ääneen, jollei sitä tule. Yksikään aikaisemmista pennuistani ei ole käyttäytynyt yhtä vaativasti.

Lähellä pitää olla 28.11.2024

Yhdistysasiaa 9

 Pari viikkoa sitten ystäväni mailla päättyivät suon ennallistamistyöt, jotka ELY-keskus suunnitteli ja koordinoi (kts. postaus 6.6.2024). Työt teki kaivinkoneyrittäjä ja siksi maasto on rajun näköistä.  Paikalliset olivat huolissaan, josko metsään tulee hakkuu. Suo rajautuu tähän järveen, minkä rannalla asun. Suolla on ainakin kaksi isoa lähdettä.

Umpeenluotua suo-ojaa 15.11.2024

Pato 15.11.2024

Lähde 15.11.2024

Nyt vesi on jo noussut suolla, sillä lähteet nostavat vettä ja se leviää kaikkialle; suo siis vettyy. Se ikään kuin tulvii yli äyräidensä. Ennen ojat kuljettivat veden järveen, mutta nyt vesien tulee "etsiä" omat reittinsä. Suolla pitää kulkea erityisen varovaisesti, sillä siellä voi pudota hunttaan.

Aikanaan suolle ilmestyy sellaisia kasveja, jotka sieltä ovat hävinneet. Suon puut taasen kuolevat hitaasti pystyyn, kun maaperä kostuu liiaksi.

Kirja 9

 

Finlandia-voittaja 27.11.2024

 Sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni tänään Finlandia voittajaksi valitun Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä -kirjan.

Luin hänen edellisen, myös 2019 Finlandia voittajaksi valitun Bollan, tai melkein luin. Se oli liian väkivaltainen makuuni.

Ystäväni ei tiennyt aikaisemmasta kokemuksestani Statovcin suhteen. Kerroin siitä lahjan saatuani.

Nyt olen alkanut lukea kirjaa. Se on edelleen väkivaltainen, mutta tarina pienestä pojasta pitää otteessaan. Joten yritän antaa kirjalle mahdollisuuden, ja lukea sen loppuun saakka.

Hajamietteitä 5

 

Kelopuun uurteita 10.11.2024

 Viimeksi, kun matkasin junassa huomasin samassa vaunussa matkaavan nuorehkon, normaaliälyisen naisen kulkevan sukkasillaan junan käytävällä ja käyvän wc:ssä. Sukkasillaan junan wc:ssä! 

Kyllähän siinä mieli lähti laukalle, että minkälainen bakteerifloora (mikrobiomi) naisen jalkapohjissa, kengissä, sängyssä ja kotona ylipäätään kuhisee! Ehkä hänellä on hyvä vastustuskyky, jos on koko ikänsä altistunut erilaisille eritteille?

Olen aina ollut skitsoilija sukistani ja kengistäni, erityisesti kengistäni. Pidän kengät kunnossa, huollan ne ja käyttämättömänä tungen niihin sanomalehteä pitämään ne niin sanotusti lestissään. Tosin en ostakaan mitään halpiskenkiä, vaan kunnollisia, vuosikausia kestäviä kenkiä. Ei tulisi mieleenikään laittaa "likaisia sukkia" kenkiini.

Oletko boikotoinut jotakin esim. yritystä koskaan? 

Minulla alkoi katkarapujen (Natantia) ja tonnikalan (Thunnus thunnus) boikotointi varmaankin 25 vuotta sitten. Katkarapujen sen vuoksi, että ne ovat mm. pingviinien (Sphenisciformes) ruokaa. Tonnikaloja taas epäeettisen pyyntitavan vuoksi. Tiedän, että jo pitkään on ollut saatavana myös eettisesti oikein pyydettyä tonnikalaa, mutta periaatteesta pärjään ilmankin. Merien liikakalastus uhkaa mm. eri tonnikalalajeja.

Aikoinaan aloin boikotoida erästä järjestöä ja toista yhtiötä ympäristöasioiden vuoksi. Toinen oli saanut vanhan metsän muistaakseni perintölahjoituksena ja kaatoikin sen taloudellisten vaikuttimien vuoksi. Se oli aikaa ennen somea (sosiaalinen media). Toimijoiden julkisuuskuva on muuttunut näkyvämmäksi nykyään mm. somen välityksellä.

Viime aikoina olen huomannut, että eräs julkisuuden henkilö on päässyt erään suomalaisen firman " kansikuvaksi", mutta ko. henkilön nykyinen ei-vastuullinen työ vei minulta täysin arvostuksen. Joten boikotoin myös tätä firmaa.

Ei tavara tai sen tuotanto tästä maailmasta lopu minun boikotoinneillani, mutta pystyn paremmin katsomaan itseäni peiliin, kun en hanki kyseisiltä toimijoilta heidän tuotteitaan tai palvelujaan. Joku voi ajatella, että miten raskasta! Ei ollenkaan. Omien valintojen kanssa on helppo elää.

Vielä, kun kuluttajat lopettaisivat kiinalaisten halpistuotteiden tilaamisen esim. Temusta, Sheiniltä ja AliExpressiltä. Kitsch! = Rihkamaa! Tämä on nyt myös mielenilmaus Black Friday -alennusmyyntikampanjaa vastaan!

Tilasin Amazonista, sekin siis verkkokauppa, ruisrääkästä kertovan kirjan lähes kolme kuukautta sitten. Nyt tuli ilmoitus sen toimittamisesta minulle 10.12.2024, eli yli kolme kuukautta tilaamisesta! Taitaa olla ensimmäinen ja viimeinen tilaukseni tuosta verkkokaupasta. Ongelmana vaan oli se, ettei tuota tieteellistä julkaisua olisi tainnut saada mitään muuta kautta (kts. postaus 17.8.2024).

Sääkuvat 6

 

Tässä kuvassa on epätodellinen olo; aurinko paistaa, järvi on vapaana jäistä ja hiihdän 24.11.2024

Auringonlasku 23.11.2024

Jari-myrskyn aamu, seesteistä 20.11.2024

Miltei täysikuu 16.11.2024

Järvi on jäätynyt, vain joen alajuoksulla on sulaa 21.11.2024

Kuun loisteessa 20.11.2024

Koiranelämää 25

Koiraton talo on surullinen talo 22.11.2024 valokuvaaja E.P.

 Otsikkokuvassa pentuni tutustuu paria viikkoa vanhempaan labradorinnoutajan pentuun. Kirjoitin postauksessani 29.10. miten aikuisen koirani paras koiraystävä jouduttiin nukuttamaan pois polvivamman vuoksi. Kuvan pentu on nyt sen talon uusi koira.

Aikamoinen onni, että meillä on nyt samanikäiset ja -kokoiset pennut. Miten hyvät kaverit niistä tulekaan keskenään.

Ja otsikkokuvan teksti koirattomasta talosta on niin totta, jos joskus aikaisemmin taloudessa on ollut koira, ja sitten siitä joutuu luopumaan eikä tilalle tule enää uutta.

Minulla on nyt tuplaonni. Aina aiemmin olen ottanut pennun, kun aikaisemman koiran menetys on ollut tuskallisen lähellä, tai erityisen traumaattinen, tai elämäntilanne ollut liian kuormittava. En ole pystynyt iloitsemaan pennusta niin kuin pitäisi. On ollut liikaa surua ennen kuin uusi pentu kasvaa täyteen mittaansa ja täyttää vähitellen sydämen ammottavan aukon.

Nyt on täysin toisin. Ja aion nauttia täysin siemauksin!

Yhtäkkiä huomaan kuinka "aikuinen" on aikuinen koirani. Se on helppo, tuttu ja viisas. Pennun kanssa taas otamme yhteisen taipaleemme ensi askelia. On opittavaa puolin ja toisin.

Välillä vain unohdun seuraamaan koirieni toisiinsa tutustumista ja miten hienosti aikuinen koirani suhtautuu pentuun, tai pennun erilaisiin ilmeisiin. Opetan pennulle portaiden kulkemista, kiipeämistä ja alastuloa jarrutellen, erilaisia maan mainioita makunystyröitä helliviä makukokemuksia, kuten juustoa, kalaa, lihaa, perunaa, porkkanaa, hernettä. Tietysti myös käyttäytymistä, kuten luoksetuloa, ei -sanan merkitystä ja sisäsiisteyttä.

Nyt aikuinen koirani vie jo pentua pissalle. Ohjailee ja turvaa veljensä tutustumista metsän saloihin. Ja leikkikin luonnistuu, vaikka kokoeroa on kuusinkertainen lukema, ainakin painon mukaan.

Iso ja pieni 21.11.2024. Pennun alla on ensimmäisen koirani Casanovan pentupeite vuodelta 1992.

Pitkät jalat ja isot tassut 22.11.2024. Näillä mennään ja kovaa jossakin tulevaisuudessa. Pois alta risut ja männynkävyt!

Syntymäpäivä 6

 

Lakka-rahka-kermakakku 22.11.2024

 Vietimme tänään juhlan merkeissä, sillä juhlimme vaatimattomasti pennun kotiintuloa, pitkää alkanutta lomaani ja myöhästyneitä syntymäpäiviäni. Tilasin ystävältäni täytekakun juhlan kunniaksi. Koiratkin saivat maistaa gluteiinitonta kääretorttua ja rahka-kermavaahtoa lisukkeena, of course.

Koiranelämää 24

 

Uusi perheenjäsen 20.11.2024

 Tänään haimme uuden perheenjäsenen, punaisen irlanninsetterin pennun talvimyrskyn riepoessa ja retuuttaessa matkantekijöitä. Liekö jännitystä, matkapahoinvointia vai mitä, mutta pentu oksensi kolmasti autoon. Ei siis ole velipuoleensa tulossa, sillä nykyinen ja jo aikuinen koirani nukkui koko matkan pentuna kotiin, eikä pahoinvoinnista ollut tietoakaan. Silloin oli kylläkin kesä, valoisaa ja matka-aika puolet lyhyempi.

Ensikohtaaminen 20.11.2024

Isoveli valvoo 20.11.2024

Uusi työ 14

 

9.11.2024

 Jään kuuden viikon joululomalle huomisesta. Minulle on jäänyt niin paljon pitämättömiä lomapäiviä oikean jalan hermovaurioiden vuoksi, että työnantajalta tuli velvoite pitää lomapäiviä pois. Palaan takaisin ensi vuoden alussa töihin.

Ensi vuonna alan tekemään vähän erilaisia työtehtäviä tämän nykyisen lisäksi. Olen tänä syksynä suorittanut niin sanottua 'laiteajokorttia' uuden työn mahdollistamiseksi, ja eilen sain sen tehtyä. Viime tippaan meni!

Työelämä on jatkuvassa murroksessa. Mikään ei ole pysyvää. Ensi vuonna tulee uusia järjestelmiä, ja vanhoista pitää luopua ja poisoppia. Nykyisessä työssäni olen oppinut, että moka on lahja. Meneekö päivääkään etteikö jotain mokaisi, mutta olen yrittänyt olla armollisempi itseäni kohtaan. Kenenkään henki ei ole vaarantunut, joten mokailen jatkossakin! Ja jos joskus tuntuisi, että työ sujuu kuin tanssi niin se on vaarallinen, valheellinen tunne. Koskaan tässä työssä ei tule valmiiksi. Onneksi työyhteisö on ymmärtäväinen.

Kuvan vihreys on jollakin tavoin toivoa antavaa ja kuva itsessään on voimaannuttava. Kiven päällä oleva paksu, ikivanha maakerros pitää pohjoisen puoleisen kiveen kasvaneen sammaleen kosteana ja hyvinvoivana. Kiven muut kyljet ovat ilman kasvustoa.

Syksy 23

17.11.2024

 Lähdimme etsimään aamusta taas kadonnutta koiranpantaa. Kuten 14.11 postauksessani kerroin pannan olevan maastokuvioinen. Lisäksi pannassa on valkoinen heijastin ja punainen nimilaatta.

Aamulla alkanut räntäsade haittasi pannan havaitsemista, sillä suurehko heijastin olisi erottunut (ehkä) paljaasta maasta, muttei maahan jäävän lumen seasta. Joten palasimme taas tyhjin käsin kotiin.

Joten panta täytyy merkata tappioksi, sillä tulevan viikon lumiennuste näyttää siltä, ettei pantaa kannata lähteä etsimään ennen kuin keväällä lumien sulattua, jos lumipeite jää tällä kertaa maahan pysyvästi.

Hirvistä (Alces alces) sen sijaan oli havaintoja.

Järsittyä puun runkoa 17.11.2024

Hirven kiimakuoppa, mikä kiinnostaa koiraanikin 16.11.2024

Yritin saada kuvaan suuren kuusen kannon koirani ollessa mittasuhteena. Koiran selän mitta on n. 90 cm kallonpohjasta hännän tyveen. Karkeasti arvioiden kuusen ympärys olisi ollut yli 200 cm. Sellaisia kuusia emme näe enää kuin kansallis- ja luonnonpuistoissa 17.11.2024

Polttopuita 37

 

Metsätyöläinen 15.11.2024

 Kävimme tänään porukalla pinoamassa harvennuspuuta vuoressa ennen kuin lumi tulee maahan. Jos sitä tänä talvena tulee ollenkaan❄🌨. 

Pyrstötiaisia (Aegithalos caudatus) oli liikkeellä; ihania palleroita, jotka ruokailevat löyhissä parvissa ja siirtyvät kuin jonossa puskista toisiin. Samoissa parvissa saattaa olla muitakin tiaisia (Paridae).

15.11.2024

15.11.2024

Syksy 22

  Lähdin tänään etsimään tiistaina koirani kaulasta pudonnutta kaulapantaa. Kaulapannalla on tunnearvoa, sillä se on ollut käytössä kahdella edellisellä koirallani Toivolla ja Uskolla. Kyseessä on ns. camopanta eli maastokuvioinen pikalukolla lukittava panta. Viime aikoina sen lukko oli löystynyt ja se varmaankin oli myös häviämisen syy. Koirani ajoi ilmeisesti kaurista (Capreolinae) takaa haukun perusteella ja oliko sitten juuttunut pannastaan kiinni, mutta saanut riehtaistua itsensä irti.

10.11.2024

Alue, jossa etsintää suoritin, on ihan hirveää ryteikköä. Joten ei todellakaan ole mikään ihme, jos koirani jäi mahdollisesti kiipeliin. Siellä on joskus ollut valtava kuusimetsä vanhoista kannoista päätellen, ja nyt lisäksi paljon hirvien (Alces alces) syömiä lehtipuiden alkuja ja sitten löysin 'taistelutantereen', joka on varmaankin ollut uroshirvien mittelöpaikkana.

'Taistelutanner' 14.11.2024

Samalla reissulla näin jo ihan valkoisen metsäjäniksen (Lepus timidus) eli talvipuvussaan. Järvi on jäätynyt kahdesti ja sulanut myös kahdesti. Tiistaina näin, kun suuri sammakko (Rana temporaria) ylitti jäätynyttä metsäojaa potkien takajaloillaan vauhtia vatsallaan liukuen. Eikö niiden pitäisi olla jo horrostamassa? Harmi, kun en ehtinyt saada siitä kuvaa tai videota.