Kuusamosta Keski-Suomeen

 Ajelimme keskiviikkona aikaslailla yhtä kyytiä Kuusamosta Keski-Suomeen. Suomussalmella pysähdyimme Hiljaisen kansan ja Niittykahvion paikkeilla. 

Lintuhavaintoina automatkalta olivat hiirihaukka (Buteo buteo) ja tuulihaukka (Falco tinnunculus).

Linturetken saldona oli yhdeksän vuosipinnaa ja kolme elämänpinnaa. Ei huono.

Hiljainen kansa on tuhatkunta turvepäistä hahmoa Käpylän pellolla viitostien varrella, kesästä 1994. Hiljainen kansa rakennettiin ensimmäisen kerran 1988 Reijo Kelan toimesta hänen Ilmarin Kynnös esitykseensä Lassilan pellolle, Karhulanvaaran suoralle. Hiljainen kansa heräsi uudelleen henkiin 1990, kun Ilmarin kynnös nauhoitettiin televisiota varten, ja 1994 heinäpäät pyörähtivät jopa Helsingin Tuomiokirkon portailla Kainuun maakunnan esittäytyessä Senaatintorilla.

Työpaja Hanslankarit korjaa ja vaatettaa Hiljaisen kansan kahdesti vuodessa.

Lähde: https://www.suomussalmi.fi/fi/vapaa-aika/kulttuuri/hiljainen-kansa/

Kuusamo

 

"Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

metsän näen jämäkän

ja vaaran sinertävän

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

sieltä vaan mä rauhani saan"

Lähde: LyricFind

Neidonkenkä (Calypso bulbosa)

 Oulangan kansallispuiston tunnus on neidonkenkä ja mikä sattuma, että sain nähdä sen ensi kertaa elämässäni ns. livenä.

Lintumaailman harvinaisuuksina tänään olivat sinipyrstö (Tarsiger cyanurus) ja virtavästäräkki (Motacilla cinerea).

Minulla meni jo sunnuntaiyönä 💯:n lintulajin raja rikki tältä vuodelta. Nyt taitaa 103 lajia olla plakkarissa.

Oulangan Kiutaköngas. Panoraamakuva

Täällä Kuusamossa on paljon linnuista kiinnostuneita ihmisiä, eikä ainoastaan suomalaisia vaan myös ulkomaalaisia. Täällä järjestetään 40. Kuusamon SM-lintumaraton 16.–17.6.2023 ja osa osallistujista ovat täällä olleet jo parin viikon ajan pohjustamassa hyviä lintupaikkoja.

Oulusta Kuusamoon

 Matka jatkui aamulla Oulusta Kuusamon suuntaan. Matkalla poikkesimme Pudasjärven Hirvisuon lintutornissa ja Taivalkosken Pahkakurussa. Hirvisuolta kuului mm. keltavästäräkki (Motacilla flava) parin kahlaajan ja lokkien lisäksi. Pahkakuru oli uskomaton luonnon muovaama nähtävyys. Syvimmillään kuru on 60 metrin syvyinen, minkä pohjalla virtaa Porrasjoki.

Oulun makasiinit. Valokuvaaja M.V.

Kuusamon Valtavaaran Konttaisessa kuukkelipoikue (Perisoreus infaustus) tuli meitä tervehtimään ja kyselemään evästä. Aivan ihastuttavia kavereita ja niin tuttavallisia.

Näkymää Konttaisen huipulta. Panoraamakuva

Kuukkeli

Liminka

 

Näköalaa Virkkulan tornista

 

 Lähdin ystäväni kanssa pienelle, tai oikeastaan minun katsantokantani perusteella suurelle rengasmatkalle pohjoisempaan Suomeen katsomaan lintuja. Eilen saavuimme Liminkaan, Oulun kainaloon. Enimmäkseen näimme kahlaajia: valkovikloja (Tringa nebularia), punajalkavikloja (Tringa totanus), liroja (Tringa glareola), mustapyrstökuireja (Limosa limosa), kuoveja (Numenius arquata), suokukkoja (Calidris pugnax) ja taivaanvuohia (Gallinago gallinago).

Virkkulan tornista näkyi myös laiduntavaa karjaa, mikä ruokailee maankohoamaniityillä.

Puhkiavanperän tornin ruovikosta kuului ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus), yölaulaja. Tornista näkyi hirvi (Alces alces) niin ikään ruokailemassa em. pellolla.

Näköala Puhkiavanperän tornista

Miljoona roskapussia 4

 

 Lähdimme tänään koirani kanssa taas sille uusiin maastoihin. Kuuntelin aamulla, ennen lähtöä, radio Ylen 1:ltä Kuutta kuvaa ja siinä haastateltavana oli Roska päivässä -liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen. Siitä innostuneena otin tyhjän muovipussin mukaani. 

Sainkohan kuusi roskaa pussiini ja tämän kuvan mukaisen Blaupunktin kaiuttimen tms. Oli muuten painava vehje. Ei sitä muualta ole dumpattu kuin autosta! Ei kukaan tuollaista kantele olkapäällään vapaaehtoisesti.

No joo, tuli hyvä mieli saadessani roskia pois luonnosta, mutta täytyy vain ihmetellä nykyihmistä. Tietoa ja välineitä on. Entisaikaan kaikki dumpattiin järviin ja meriin, tai metsiin, soihin. Nyt on varsin helppo lajitella roskat ja kulkupelejäkin on. Tämäkin kaiutin löytyi metsäautotien sivusta. Ei sinne kukaan eksy jalkaisin vain viedäkseen tarpeettoman/rikkinäisen/vanhanaikaisen tavaran "maatumaan".

Rakoliiteri

 Tänään siirsimme hirsiä taapeliin. Hirret ovat 10 vuotta vanhoja, silloin aikanaan kuorittuja ja ilmavasti säilytettyjä sateilta suojattuna. Nyt osasta näistä tulee aikanaan minulle rakoliiteri ensisijaisesti polttopuille, mutta saatan siellä säilyttää suksia, potkukelkkaa ja polkupyöriäkin. Katsotaan nyt ensin kunhan liiteri valmistuu.

Työ jatkunee ensi viikolla, sillä osa hirsistä on vielä lajittelematta. Osa on jo sahattu ja osasta tulee polttopuita.

Fauna

 

Ritariperhonen (Papilio machaon) 10.6.2023

Harmaasiepon (Muscicapa striata) pesä rakennuksen nurkkalaudalla 10.6.2023

Käpytikan (Dendrocopos major) poikaset ääntelevät pesäkolossaan 8.6.2023

Natura 2000 osa 2

 

 Vihdoinkin tänne kotikulmilleni ilmestyivät pohjavesialue -kyltit! Ei sillä, että olisin niitä kaivannut, koska asia on ollut itselläni tiedossa ainakin 30 vuotta. Ilahduttavaa, sillä nyt muutkin asukkaat ja kulkijat ymmärtävät alueen arvon. Tai ainakin toivon🤞

Puhtaan veden arvo tullee nousemaan mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee.

Luontokato 2

 

Västäräkin (Motacilla alba) pesä maapuun alla 4.6.2023

 Kuinka minua sieppaakaan nämä metsissämme tehtävät kesähakkuut! Meidän on ihan turha miettiä muuttolintujen talvehtimisseutujen vaaroja, jos sallimme hakkuut lintujen pesimäaikaan Suomessa. Ja kuinka moni meidänkin lintulajeistamme on taantunut. Tässä on vielä lainsäätäjille tehtävää, joskaan metsäteollisuus ei tule koskaan hyväksymään hakkuiden rajoittamista esim. 1.5. – 15.8. ajanjaksolla. 

Tarinoita entisestä metsästä

 Vein koiraani tutustumaan sille uusiin maisemiin ja itsellenikin, koska minulta jäi muutama vuosi väliin opiskelujen ja muuton, talon rakentamisen vuoksi. Tämän päiväiselläkään kohteella en ole käynyt vuosiin. 

Raja avohakatun ja vanhan välillä. Panoraamakuva

Hämmästys oli suuri ja vain lisääntyi, kun huomasin kuinka hieno sekametsä oli laitettu nurin. Olisin niin mielelläni näyttänyt koiralleni jotakin muuta kuin avohakkuuta! 

Entinen metsä muodosti suuren yhtenäisen ja vanhan metsän ns. ukon metsän kanssa. Ukon metsällä tarkoitan isoisäni aikanaan omistamaa metsää. Metsä sijaitsee lähellä isovanhempien entistä maatilaa. Sellaisia metsiä täällä ei enää ole ja nytkin iso ala tästäkin metsästä on vain muisto.

Isoisäni eli ukko teki metsässään hevosella metsätöitä 1950 – 70-luvuilla. Siellä on paljon maapuita, eli kaatuneita vanhoja puita. Se on sekametsää, mitä harvoin näillä seuduilla on enää nähtävissä. Enimmäkseen on yksitoikkoisia talousmetsiä ja tyypillisimmin mäntypeltoja.

Muistan kuinka isoäitini (mummo) kanssa lähdimme ukon metsästä hakemaan  palleroporonjäkälää (Cladonia stellaris). Olen ollut silloin 5-vuotias. Mummo ei tiennyt jäkälän nimeä, eikä osannut sitä kuvaillakaan, mutta minä sen lopulta löysin. Mummo käytti sitä hautaseppeleeseen. 

Sama avohakkuu toisesta suunnasta kuvattuna

Komposti/kompostori

 

Pönötyskuva: vierekkäin kompostori ja sekajäteastia

Minulla on ollut komposti jo ammoisista ajoista. Sen kanssa ei ole koskaan ollut hankaluuksia esim. rottien (Rattus norvegicus) muodossa. Joskus laitoin riistakamerankin kuvaamaan kompostia, eikä siellä käynyt kuin tiaiset (Paridae) tai käpytikka (Dendrocopos major).

Nyt hankin ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetun kompostorin, koska jätelaki edellyttää ilmoitusvelvollisuudesta asuinkiinteistöllä syntyvän keittiöbiojätteen kompostoinnista jätehuoltoviranomaiselle.

Lähde: suomi.fi

🦉 vihje 3

 Kävimme koirani kanssa iltalenkillä katsomassa pöllöä, joskaan sitä näkemättä (kts. postaukset 19.5. ja 20.5.2023). Luonto tuoksui mielettömän hyvältä, kun hentoon sateen tuoksuihin sekoittui mm. koivu (Betula).

Kuvassa suo hehkui valkoisenaan, sillä siellä kukkivat suovillat (Eriophorum), suopursut (Rhododendron tomentosum), suokukat (Andromeda polifolia) ja hillat (Rubus chamaemorus).

Katajainen kansa 2

 Tänään haimme pari viikkoa sitten tilaamamme pikkupilarikatajat ja yhden sinikuusen 'Baby blue' (Picea pungens) tai toiselta nimeltään okakuusen. Okakuusen neulasten väri vaihtelee vihreästä harmaanvihreään ja sinertävään. Syväjuurisena se on myrskynkestävä.

Kuistinpuoleiset pikkupilarikatajat

Rannanpuoleiset pikkupilarikatajat

Sinikuusi ts. okakuusi

Ilmaistessani halukkuuteni sinikuusen hankkimiseen ystäväni sanoi, että niitähän on Kremlissä (ystäväni 'kieroutunut' huumorintaju). Ehkä kodistani tulee jokin "Kremlin sivukonttori", varsinkin jos hankin niitä enemmän. Sinikuusta käytetään Etelä- ja Keski-Suomessa puistoissa ja puutarhoissa. Kasvupaikan pitää olla aurinkoinen, muuten se ränsistyy.

Lähde: Mustila arboretum

Ystävä

 Aamulla oli ihastuttava naapurini tuonut minulle kirjeen portille. Oli jännittävää avata kirjekuori. Ja myhäilin tyytyväisenä, kun näin sisällön vaikken vielä lukenutkaan itse tutkimuksen kulkua.

Valitettavasti en täytä tutkimuksen kriteereitä mm. siksi ettei minulla ole polviniveloireita, harrastan kuntoliikuntaa useammin kuin kaksi kertaa viikossa ja en ole ohittanut vaihdevuosi-ikää.

Muuten olisin ollut kovin kiinnostunut.

Risteily Päijänteellä

 

Jyväskylän keskusta avautuu taustalla

 Tänään vietimme työkavereitteni kanssa tyhy-päivää (työhyvinvointi) Jyväskylässä ja risteilyllä Päijänteellä. Viileä ilma ja risteilyn loppupuolella tullut raekuuro pilasi vähän tunnelmaa, mutta lounaalla sentään nauroin niin makeasti tilannekomiikalle, etten muista koska olisin nauranut niin paljon. Siinä ainakin toteutui työhyvinvointi; töissäkin voi olla ratkiriemukasta😂

Lintuharrastajana olin ottanut kiikarit mukaani, ja kerrankin yrittänyttä ei laitettu. Yleensä, kun varautuu kiikareilla näkyviin ei tulekaan mitään mielenkiintoista. Nyt oli toisin. Näin ruskosuohaukan (Circus aeruginosus) liitelemässä ruovikon yllä pitkän aikaa ja läheltäkin. Oli upeata nähdä sen lentotaitoa kovassa tuulessa.

Ystävältä saatu kukkakimppu