 |
| Valokuvaaja P.K. vuonna 1991 |
Valokuvassa on paljon nostalgiaa. Ensinnäkin se on 35 vuotta vanha. Elettiin syys-lokakuuta 1991. Pöytä on katettu kolmelle. Olimme minun vanhalla mökillä: opiskelukaverini, miesystäväni ja minä. Opiskelukaverini kanssa olimme toiseksi viimeisellä kenttäjaksolla; lasten neurologiaan tutustumassa useamman viikon. Harjoittelupaikka oli mökkini naapurikunnassa ja asuin osan aikaa mökilläni, vaikkei siellä ollut sähköä, silti kynttilänvalossa tein mm. harjoitteluraportin takka ainoana lämmönlähteenä. Opiskelukaverini asui harjoittelupaikan asuntolassa.
Vanha mökkini on alkuperäisessä 1970-luvun kuosissa. Oranssin väriset seinät, yksinkertaiset ikkunat. Jälkeen päin mökkiä remontoitiin moneen otteeseen, kunnes se purettiin viisi vuotta sitten ja siitä voi lukea Kompassi koilliseen -blogista.
Kuvassa olen tullut saunasta, märät hiukset paljastavat sen. Pöydässä on tarjolla savustettua lohta, keitettyjä perunoita alumiinikattilassa, salaattia, leipää ja juustoa. Tänään söimme samaa menua joskin perunat kypsyivät teräskattilassa. Mihin se koira karvoistaan pääsisi?
Oikeastaan lämmin läikähdys nousee kuvassa olevasta viulusta. Se sama viulu koristaa nykyisen kotini seinää, edelleen. Melkein identtisessä paikassa.
Saman vuoden joulukuussa valmistuimme opiskelukaverini kanssa ammattiimme ja työskentelimme Taysissa yhdessä reilut 26 vuotta, kunnes muutin Keski-Suomeen. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan koskaan työskennellyt lasten neurologian parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti