 |
| Kypsyviä karpaloita (Vacciniun subg. Oxycoccus) ja pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia) 27.7.2025 |
Hänen koiransa oli ja on edelleen Suomen pystykoiran ja lapinkoiran risteymä, näyttäen pystykorvalta, mutta musta hännäntyvi paljastaa, että muitakin geenejä sillä on.
Viime talvena tulimme usein vastakkain aamulenkeillämme, kun meillä ihmisillä oli pimeässä otsalamput valaisemassa polkua ja minun koirillani pannoissaan värivalot erottamassa koirat toinen toisistaan. Naapurin koira haukkui jo kaukaa havaitessaan tulomme. Se oli kuin ilmoille lennähtänyt hyvän huomenen toivotus: "Teidät on rekisteröity!"
Naapurin koira, vaikka jo iällä, on hyvin nuorekas ja hyväkuntoinen. Liekö siihen osakseen syynä runsas kalaravinto, kun isäntä kalastaa omasta rannasta käsin.
Kuullessani naapurini siirtymisestä ajasta ikuisuuteen, lähdin seuraavana päivänä käymään heillä.
Olin jo ihmetellytkin, ettemme olleet hetkeen törmänneet, saatika sitten koiran haukkua ollut kuulunut hetkeen. Pihaan mennessäni ajattelin oliko koiraa heillä enää ollenkaan, mutta sitten sen pää ilmestyi koirankopin oviaukkoon. Koira oli hyvin alakuloinen. Se nippa nappa tuli minua tai koiriani tervehtimään. Se oli melkeipä vihainen koiriani kohtaan. Se vain painui takaisin koppiinsa. Oli sydäntäsärkevää nähdä sen masennus ja suru menetetyn emännän vuoksi.
Silloin päätin käydä tervehtimässä heitä, koiraa ja leskeä säännöllisesti ja niin lupasin muistotilaisuudessa heidän lapsilleenkin.
Vähitellen leski ja hänen koiransa ovat piristyneet.
Tänään taas kävin vierailulla. Lesken koira kuuli jo kaukaa meidän tulomme. Sen haukkua kuului pihamaalta. Päästessämme heille vievälle tielle huutelin jo koiraa ja vislasin sitä. Näin kuinka se juoksi meitä vastaan "itkien" sille tyypilliseen tapaan, kun se on innoissaan kohtaamisestamme. Nyt se on taas oma itsensä, virkeä ja energinen🙏
Eläimetkin tuntevat surua ja menetystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti