Minulla oli viisi (5) kuukautta Tampereella käyntieni välissä; lokakuun alusta maaliskuun alkuun. Eli olin ollut omassa kuplassani kaikki talvikuukaudet.
Minulle oli eräänlainen shokki nyt käydessäni etelämpänä kuin oma kuplani. Se lumen puute, järvien jäätilanne, vallitsevan ilmastonmuutoksen vaikutus talveemme.
Joka kerta kaupungeissa käydessäni koen myös surua, miten ihmiset ovat pakkautuneet asumaan tiiviisti betoniviidakkoihin. Minulla on pitkä historia kaupungissa asumisesta ja miten ahdistavaa se kokemuksena oli. Joka kerta koen sen ahdistuksen tunteen nousevan jostakin syvältä piipahtaessani 'isoilla kirkoilla'.
Senhän vuoksi hakeuduin lomillani mökille, Kolille tai Lappiin päästäkseni hetkeksi pois kaupungista ja ahdistuksesta. Ja aina ajatus jo kaupunkiin palaamisesta, loman loppumisesta alkoi ahdistaa ja tunsin surua joutuessani jättämään maaseudun/metsän/erämaat.
Nyt on toisin, onneksi. Tajusin viime hetkillä hypätä pois oravanpyörästä!
 |
| Räntäsade 6.3.2025 |
Hiihtäessäni muistoista nousi teini-iässä tehty hiihtoretki pimeään metsään 1980-luvulla. Olin leiriohjaajana Koo-Veen nuorijaoston hiihtolomaleirillä Ylöjärvellä Kivijärven leirikeskuksessa ja lähdimme porukalla hiihtämään. Silloin ei ollut olemassakaan otsalamppuja, ei ainakaan meillä. Minulle ja lähes kaikille osallistujille latu oli vieras.
Olihan se kokemus. Jätin silmälasit pois, sillä ajattelin etten kuitenkaan mitään näe pimeässä ja jos satun kaatumaan, niin ei satu vahinkoa. Etenimme jonossa, mutta muistan yhden loivan alamäen. Edellä menijä oli hävinnyt edeltäni pimeyteen. Huutelimme vain ohjeita toisillemme. Tiedossa oli vain maaston poimuisuus ja vauhdin kiihtyminen laskun edetessä. Sitä oli vain laskettava luottaen 'ladun ohjaukseen ja suksien kulkuun latu-uralla', sillä oikeastaan mitään muita aisteja kuin tuntoaistia ei voinut käyttää. Kaikki selvisivät kuitenkin kunnialla!
Myöhemmin Kolilla talvilomaillessani, oli tapanani käydä vielä iltalenkillä yksikseni valaistuilla laduilla. Silloin odotin ilveksen tai ahman kohtaamista. Niitä hetkiä ei voi verrata kuutamohiihtoihin, mutta upeita kokemuksia omalla tavallaan kaikki.
Eilen saapuivat ensimmäiset muuttolinnut omien havaintojeni mukaan. Läsnätöissä katsoin sattumalta ikkunasta ulos ja näin kahden harmaalokin (Larus argentatus) liitelevän taivaalla. Se on siis kevät💮
Siitä assosiaationa:
Kevät, Tavaramarkkinat vuodelta 1985.
Lähde: Lyricfind
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti