Polttopuita 39

 

Polttopuupinoa 31.3.2025

 Vietin tämän päivän ylityövapaata polttopuuhommissa. Pinossa on metrin mittaista ja vähän lyhyempää metsänharvennuksesta saatua koivu-,  mänty- ja kuusipuuta. 

Metsä alkaa täyttyä lintujen lauluista, vaikkei juurikaan muuttolintuja ole vielä saapunut. Nyt olisi helpohko aika opetella lintujen lauluja. Varsinkin mustarastas (Turdus merula) ja kuusitiainen (Periparus ater) ovat nyt vilkkaasti äänessä. Kohta metsä raikaa taas äänistä ja sitten eri laulujen tunnistautuminen vaikeutuu. Mutta onhan noita erilaisia sovelluksia tunnistaa linnunlaulut, ei siis huolta🐦 Mars matkaan ja nauttimaan keväästä!

Kevät 44

 

Haavankeltajäkälä (Xanthoria parietina) 16.3.2025

 Tänään peippo (Fringilla coelebs) saapui. Se on aikaisin havaintoni täällä Keski-Suomessa koskaan.

Kävin kenties viimeisellä hiihdollani tälle talvelle. Menin järven jäillä, vaikkei siellä enää juuri lunta ole. Sen sijaan järven jäällä näkyi useita virtauomia, joista jään päälle kertynyt vesi on virrannyt uveavantoihin. Laitoin naskalit kaulaan ja eikun menoksi! Olenhan minä sellaiseksi kummajaiseksi muuttunut viimeistään täällä maalla asuessani, sillä harva enää moisissa olosuhteissa hiihtäisi.

Asettamaani tavoitteeseen pääsin hiihtokilometrejä kartuttaessani. Ensimmäinen tavoite oli hiihtää yhtä paljon kuin viime talvena. Vähitellen nostin tavoitettani ja pääsin yli 400 kilometriin. Vain viisi kilometriä kävin hiihtämässä valmiilla valaistulla ladulla. Muut kilometrit hiihtelin omia latuja, lainaten vanhaa mainoslausetta: "camel skis – naisille jotka kulkevat omia latujaan".

Muistoja 18

 

29.3.2025

 Vietin kouluikäisenä kesälomat isovanhempieni luona mökillä, eli tällä paikalla, jossa nykyisin asun.

Äitini kävi harvakseltaan luonamme, kun työskenteli Tampereella eikä omistanut autoa. Matkan teko tuolloin 1970-luvulla tapahtui junalla Haapamäen kautta eli matkaan meni koko päivä. Ensin Tampereelta Orivedelle ja Haapamäelle, sitten sieltä Keuruun ja Petäjäveden kautta Jyväskylään. Jyväskylästä tänne keskisempään Suomeen lopuksi "lättähatulla" ja viimeiset 12 kilometriä bussilla ja kävellen.

Olin siis paljon isovanhempieni kanssa, eikä minulla ollut ikäisiäni kavereita. Opin siten itsekseni uimaankin. Muistan miten olin sitten oppinut uidessani tekemään U-käännöksen ja näytin sitä ylpeänä äidilleni: tyttären pienet kuulumiset. Vaan, eipä se ollutkaan äitini mielestä minkäänmoinen saavutus. Hän hyvin vaimeasti kannusti minua ja muistan vieläkin sen pettymyksen tunteen itsessäni. 

Koiranelämää 28

 

Parhaat kaverit: oikealla pentu 25.3.2025

 Pennuksi nimeämäni koira täytti tällä viikolla kuusi kuukautta ja sillä alkaa nyt nuoruusvaihe. Kutsunkin sitä jatkossa nuoreksi koiraksi.

Olemme siirtyneet taas niin sanotusti jalkamiehiksi, sillä hiihtokelit ovat huonontuneet ja ajattelin myös suojella oikean yläraajani hermovammaa. Joten olin jalkapatikassa ja ympäristönkin muutos järvilakeuksilta metsiin vaikutti asiaan, sillä tänään nuori koirani tajusi metsäkanalinnut. Minulla oli aikuinen koirani kiinni, joten nuori ei saanut siltäkään käyttäytymiseensä osviittaa.

Se näki teerien (Lyrurus tetrix) lähtevän lentoon puiden latvasta ja ollessamme tuulen alapuolella, sen vainu sai suloisesta suloisempaa tuoksua saaden hermosolujen sähköiset ja etenkin kemialliset impulssit etenemään. Niiden ansiosta se sai uudenlaisen 'käskyn' perimänsä uumenista tehdä sille sitä ominaisimpaa toimintaa. Kanervikossa se alkoi tekemään hakukuviota häntä heiluen. Lintua haettiin jopa kuusen alaoksien alta. Näin kuinka lamppu syttyi sen päässä💡

Pentu 16.3.2025

Kevät 43

 

Lumisateen jäljiltä 16.3.2025

 Eilen saapui mustarastaskoiras (Turdus merula) ruokinnalle. Sen laulua ei ole vielä kuulunut.

Jännää, miten Suomi on jakautunut kahtia kevään edistymisessä. Siellä missä on lumipeite, on myös talvista. Ystäväni näki muutama päivä sitten pulmusia (Plectrophenax nivalis). Nehän ovat valkeankirjavia lintuja, joita näkyy monasti pälvisillä pelloilla.

Liukastumisvammani 11.3. alkaa rajautua. Aluksi se oli kovin laaja-alainen kipuilu oikeassa yläraajassani. Nyt minulla tuntuu ikään kuin olisi surunauha oikeassa olkavarressa. Puristava rengasmainen kipu. Päivisin sitä ei juuri huomaa, muutoin kuin loitontaessa käsivartta. Öisin on toista: käsivarren pitää olla lähellä vartaloa eikä oikealla kyljellä voi nukkua. Viheliäinen ja hitaasti parantuva.

Asetin itselleni värttinähermon (nervus radialis) venyttymän. Hoidan sitä hermokudoksen liikeharjoituksilla ja kipulääkkeillä, jotta saisin nukuttua. Luisteluhiihdosta se ei tykkää, joten se pannaan.

Kevät 42

 

Auringonnousun halo 24.3.2025 klo 06:04

 Käytin eilisen aamun yöpakkasia hyväkseni ja kävin hiihtämässä tavoistani poiketen ennen läsnätöihin lähtöä. Otsikkokuva on tuolta lenkiltä.

Aurinko ohentaa lumet järvien jäiltä ja ladut madaltuvat lämmön vaikutuksesta. Latujen reunat rispaantuvat leventäen latu-uraa. 

Viimeiset kolme viikkoa on ollut työn täyteistä. Ensinnäkin teen poikkeuksellisesti neljää työpäivää kolmen sijasta. Töiden lisäksi on kokouksia liittyen yhdistysten vuosikokouksista järvien suojeluun ja vaalivirkailijoiden tehtäviin. Olen vielä hetken aikaa kaupungin valtuuston varavaltuutettu ja siten kunnan luottamushenkilönä oikeutettu osallistumaan vapaaehtoisesti vaalityöhön.

Ensi viikolla helpottaa varsinkin, jos minua ei tarvita vaalivirkailijana.

Kevät 41

 

Entinen muurahaispesä 23.3.2025

 On ollut upea viikonloppu säiden puolesta! Yöpakkaset siivittävät hiihtäjää aamuladuille. Koitan saada vielä hiihtokilometrejä näille lumille sen minkä jaksan.

Jostain syystä aikuinen koirani laittoi pihassa olevan muurahaispesän maan tasalle. Ainakin viime kesänä se oli vielä asuttu. Koirani on aikaisemminkin ansioitunut mylläämään jo vanhentuneen muurahaispesän niin kuin karhu olisi sen tonkinut. Silloin koirani oli vielä pentuikäinen. Mikä lie pesässä nyt kiinnostanut? Pentu kummasteli touhua vierestä.

Aamuiset hiihtokaverit 22.3.2025

Kevät 40

 

Revontulia 21.3.2025 klo 21:24

 Katsoin illalla Salpauselän kisoja ja lähdin vielä sen jälkeen hiihtämään tähtikirkkaaseen iltaan. Järven jäällä näki liikkua ilman otsalamppua. Jossain vaiheessa aloin ihastella taivaan valoisuutta, joka on ihan erilainen kuin syksyllä. Tietysti lumipeite antaa jo valoa rospuuttoaikaan verrattuna. Vaan jopas jotakin: revontulia! Voiko hienompaa kokemusta ollakaan kuin hiihtää revontulitaivaan alla🌌

Kevät 39

 

Joen luusua ja silta 16.3.2025

 Eilen oli kevätpäiväntasaus ja sen huomaa valoisina aamuina. Olen etäpäivinä käynyt hiihtämässä ennen töiden alkua, kun 'joustoa' töiden aloittamiseen on enemmän kuin läsnäpäivissä. Tänä aamuna oli aivan ihanteellinen sää: -7°C ja kirkas taivas. Näin naapurinikin koirineen lenkillä ja oli mukava vaihtaa kuulumisia.

Toinen naapuri laittoi riistakameralla kuvattua videota (kuvattu 17.3.2025 klo 22.00), kun kettu (Vulpes vulpes) hyppii lintujen talipötköjen perään. Tämä naapuri on kesäasukas ja hänen mökkinsä on kolmannen järven rannalla eli noin kahden kilometrin etäisyydellä kodistani. Kolmannella järvellä tarkoitan sitä, että tässä on kolme eri järveä yhteydessä jokiuomilla toisiinsa samalla korkeudella merenpinnasta. Kettu on ihan varmasti sama, joka käy minullakin.

"Ketun reviirin koko voi vaihdella paljonkin, muutamasta kymmenestä jopa yli tuhanteen hehtaariin. Reviirin kokoon vaikuttaa ravinnon määrä, lepopaikat sekä muut ketut."

Lähde: https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/pienriista/kettu

Fauna 30

 

19.3.2025

19.3.2025

 Viime yönä luonani kävi taas 'vieras'. Kettu repolainen (Vulpes vulpes) tyhjensi kaksi talipötköä 20 minuutin aikana. Ylemmässä kuvassa talipotkö (ohentunut) roikkuu verkkopussissaan, alemmassa kuvassa pussi heiluu kovassa tuulessa tyhjänä.

Vaihdoin talipötköjen ja riistakameran paikkaa. Kuvittelin laittavani talipötköt niin korkealle mäntyihin ettei kettu pääse hyppäämällä tai puuhun kiipeämällä niin kuin viimeksi (kts. postaus 2.3.2025). Vaan toisin kävi. Varsinaista kuvaa hyppäämisestä ei ole, muttei muutakaan vaihtoehtoa ole.

Kevät 38

 

18.3.2025

 Lähdin tänä aamuna klo 8:n jälkeen hiihtämään metsäsuksilla koirat mukanani järvien jäille. Harjujen rinteillä ei ole lunta hiihtämiseen, joten järvien jäät tarjoavat puitteet hiihtämiselle tai sitten valmiit latupohjat, joille ei minulla ole koirien kanssa asiaa.

Eilen illalla ja viime yönä oli satanut hiven pakkaslunta. Keli tuntui hyvältä ja ajattelin vapaapäivän kunniaksi hiihtää vähän pidemmän lenkin.  Naapurijärven jäälle ajettiin latua (otsikkokuva). En kuitenkaan hyödyntänyt latua hiihtämiseeni yhtäältä siksi, että latu-ura on aavistuksen liian kapea metsäsukselle ja toisaalta siksi, etteivät koirat tallaa latua.

Puolivälissä reissua alkoivat vaikeudet. Ilman lämpötila nousi plussan puolelle ja tuore lumi junttaantui suksen pohjiin paksuksi klöntiksi. Nousin välillä saareenkin hieroakseni pohjia varpuihin, muttei siitä ollut kuin hetken apu. Joten hiihtämisestä tuli kävelyä sukset jalassa.

Sitten aikuinen koirani hävisi. Normaalisti se kulkee hyvän matkaa edelläni, mutta on kartalla suunnasta ja matkavauhdistamme. Huutelin sitä, mutta se oli kuin jään nielemä!

Jatkoin kuitenkin vaivalloista matkaa kotiin ajatellen, että tästä tulee nyt pitkä reissu. Pentu koira oli huolissaan isomman katoamisesta niin kuin emäntäkin.

Sitten suksen side hajosi! Meni sitten ihan kaput. Metsäsuksen siteissä on kankaiset säädinosat. Kangas oli syöpynyt puhki ja se siitä. Onneksi hajosi tasaisella alustalla, sillä harjun rinteitäkin on tullut tänä talvena kavuttua ja lasketeltua. Viimeksi tänä aamuna.

Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa sukset kannettavaksi ja rämpiä lumihangessa ensin mantereelle ja siitä kotiin.

Side- ja kelirikko 18.3.2025

Siinä sitten tarpoessamme kotiin, mietin kaikkia mahdollisia skenaarioita mihin aikuinen koirani olisi voinut joutua. Ja huoli siitä kasvoi joka askeleella matkan edetessä. Ollessamme noin 300 metrin etäisyydellä kodista, kuulin sen haukun. Haukku kuului pihastamme. Se oli siis eksynyt meistä tullen omia aikojaan kotiin!

Voi sitä jälleennäkemisen riemua💞 Me kaikki olimme onnellisia toisistamme. Yhtään ei harmittanut siderikko.

Kaivoin jo varastosta toiset metsäsukset toisenlaisilla siteillä esille. Kyllä 'kakkosparilla' tämä kevät setvitään!

Kuulin kahdesta eri saaresta puukiipijän (Certhia familiaris) laulua. Kyllä vaan kannatti taas lähteä, vaikka mehut se veikin hiihtäjästä😅

Polttopuita 38

 

Puolimetristä koivua pinoon 15.3.2025

 Tänään alkoi kohdaltani pienimuotoisesti polttopuu-urakka. Ystäväni on koko talven ollut puusavotassa metsissä harventaen puustoa: enimmäkseen koivua, mutta myös kuusta.

Viime maanantainen loukkaantumiseni vaivaa edelleen ja kipulääkkeiden turvin yritän toimia niin kuin ennenkin. Armahdan itseäni kuitenkin niin, etten liiku tuntitolkulla, vaan pienissä erissä.

Kevät 37

 

13.3.2025

 Tänään tunnelma lumen peittämillä jäälakeuksilla oli samanlainen kuin monasti Kolilla ollessani. Kova tuuli nosti irtolunta hangelta ja pudotti lumia puista. Keväinen valo silloin, kun koko maailmankaikkeus tuntuu kylpevän valossa. Jättämäni jäljet hankeen juoksulumi pyöristää nopeasti, täyttää epätasaisuudet ja lopulta peittää. 

Minulla oli tapanani talvilomillani lähteä siellä koirani kanssa hiihtämään Pielisen jäälakeuksille, ja ainahan siellä suurella järvellä, isoilla selillä tuuli, enemmän tai vähemmän. Ajetut ladut olivat tuiskun tuivertamat ja latua merkkaavat ns. aurauskepit näyttivät vain latu-uran paikan.

Jos yrität hiihtää tuollaista umpeen mennyttä jälkeä pitkin, ei se onnistu. Suksi muljuaa alustalla. On helpompi mennä jäljen vierestä. 

Lumen kiteisyys on erilainen juoksulumella peittyneessä jäljessä kuin hangessa ja siksi tekemäni jäljet jäävät pitkiksi ajoiksi näkyviin. Vielä kevätjäilläkin näkyvät jättämäni jäljet ennen kuin jää puikkoontuu ja lopulta sulaa.

Ikään kuin jättäisin jälkeni historiaan, kunnes tulee uuden ajan aika; vesien vapautuminen jääkahleestaan.

Koiran elämää 28

 

Pojat poseeraa 11.3.2025

Auringonlaskun hiihtäjät; pentu oikealla 14.3.2025

Pentu 13.3.2025

Meneekö oppi perille? Pentu nukkumassa 14.3.2025

  Tällä viikolla huomasin kuinka pennun rasituskestävyys on kehittynyt. Se jaksaa juosta jo aikuisen koiran rinnalla pitkiä matkoja. Siitä on tullut rohkeampi ja hiukan itsenäisempikin, sillä se viihtyy ulkona itsekseenkin.

Vahinko ei tule kello kaulassa 2

 

11.3.2025

 Otsikkokuva tältä aamupäivältä verrattuna eilisen postauksen kuvaan: lunta, pakkasta ja avaruudellista ulottuvuutta.

Eilen illalla lähdin koirieni kanssa tekemään lenkkiä, kun liukastuin jäisellä lumen peittämällä tiellä ja ihan hallitsemattomasti tipuin pyrstölleni retkauttaen päätäni ja oikeaa yläraajaani. 

Pipo otsalamppuineen lensi pois päästäni kaatumisen voimasta. En lyönyt päätäni – sen verran olen oppinut päätäni kannattelemaan aikoinaan taitoluistelua harrastaessani ja siellä kaatuillessani, mutta muutoin liukastuminen pääsi yllättämään! Ihmisen suoja- ja tasapainoreaktiot saavat meidät "räpiköimään" kaatuessamme. Itselläni nuo reaktiot ovat erityisen vahvat ja yksi syy, miksi itsensä satuttaa on äärimmäiset yritykset pitää itsensä pystyssä. Jos vain päästäisi itsensä rennoksi, sen sijaan sitä ikään kuin yrittää ottaa ilmasta käsillään kiinni.

Mikään ei pahemmin rikkunut, ja kotiin päästyäni lääkitsin heti itseäni lihasrelaksantilla ja tulehduskipulääkkeellä.  Nukkumaan mennessä kipua tuntui vähän joka paikassa. Voi, miten pelkäsinkään tulevaa yötä ja tätä päivää 😱

No, tietäähän sen minkälainen ensimmäinen päivä voi olla tuollaisen ilmalennon jälkeen olla, mutta ihan siedettävää oloa niin kauan, kun pysyy liikkeessä.

Veljekset 11.3.2025. Pentu etualalla.

Uni 4

 

Luminen maisema 10.3.2025

 Näin pari viikkoa sitten unia äidistäni ja tätähän ne unet tiesivät eli jos katsoo otsikkokuvaa tai on kokenut tämän lumimyräkän itse.

Niin noita-akka olen, että aina kun näen unta edesmenneistä, on huono ilman tuloillaan. Ja pari viikkoa sitten sääennusteissa ei ollut tiedossakaan säätyypin muutosta. Se on itse asiassa aika jännittävää seurata, miten sääennusteet unieni jälkeen kehittyvät.

Tällähän ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä.

Tämän päiväisessä ennusteessa oli jo meteorologien viime aikaisissa puheissa lumisateen vähättelyä verrattuna ensimmäisiin ennusteisiin ja olin vähän pettynyt, sillä uneni olivat niin vahvoja, että tiesin kelin muuttuvan karmeaksi.

Kokemusasiantuntijana voin sanoa, että oli hurja keli.

Kevät 36

 

9.3.2025

 Lähdimme hankiaisia pitkin käymään kävellen eräällä järvellä, jossa en ole viime kesän ja sorsanmetsästyksen alkamisen jälkeen käynyt lainkaan. Järvi on paikallinen lintujärvi ja myös metsästäjien suosiossa, sillä he ruokkivat viljalla paikallisia sorsalajeja.

Käynti oli pennulle ensimmäinen laatuaan, ja sille oli varmastikin jännittävää edetä metsässä ja soilla hankikantoa pitkin. Löysimme metson (Tetrao urogallus) ulosteita parista eri kohdasta.

Järvelle olivat jo tulleet varaamaan reviiriään laulujoutsenet (Cygnus cygnus). Otsikkokuvassa niitä näkyy koirien oikealla puolen neljä (4) yksilöä. Yksi niistä on nuori aikuinen värityksensä perusteella. Kuvan ottamisen jälkeen kutsuin koirat luokseni, joten joutsenilla eikä koirilla ollut vaaraa toisistaan.

Metson ulosteita

Kevät 35

 

Naistenpäivän aamua hiihtäen pennun kanssa 8.3.2025

 Eilen saapuivat laulujoutsenet (Cygnus cygnus). 

Lintujen ruokinnalla syötti tuotti tulosta. Se minun 'suurpetoni' olikin vain kettu (Vulpes vulpes). Se oli viime yönä tehnyt 20 minuuttia töitä saadakseen talipötkön puusta kiipeillen oksistossa.

Kettu taiteilee puussa klo 01:10 - 01:29. Ylivaloittunut oksa näkyy oikealla valkoisena 8.3.2025

Hajamietteitä 8

  Minulla oli viisi (5) kuukautta Tampereella käyntieni välissä; lokakuun alusta maaliskuun alkuun. Eli olin ollut omassa kuplassani kaikki talvikuukaudet.

Minulle oli eräänlainen shokki nyt käydessäni etelämpänä kuin oma kuplani. Se lumen puute, järvien jäätilanne, vallitsevan ilmastonmuutoksen vaikutus talveemme.

Joka kerta kaupungeissa käydessäni koen myös surua, miten ihmiset ovat pakkautuneet asumaan tiiviisti betoniviidakkoihin. Minulla on pitkä historia kaupungissa asumisesta ja miten ahdistavaa se kokemuksena oli. Joka kerta koen sen ahdistuksen tunteen nousevan jostakin syvältä piipahtaessani 'isoilla kirkoilla'. 

Senhän vuoksi hakeuduin lomillani mökille, Kolille tai Lappiin päästäkseni hetkeksi pois kaupungista ja ahdistuksesta. Ja aina ajatus jo kaupunkiin palaamisesta, loman loppumisesta alkoi ahdistaa ja tunsin surua joutuessani jättämään maaseudun/metsän/erämaat.

Nyt on toisin, onneksi. Tajusin viime hetkillä hypätä pois oravanpyörästä!

Räntäsade 6.3.2025

 Kävin eilen illalla hiihtämässä kuutamossa koirieni kanssa. Koirilla oli pannoissa valot ja minulla otsalamppu. Pimeässä hiihtoa en vielä olekaan tehnyt täällä koskaan ennen. 

Hiihtäessäni muistoista nousi teini-iässä tehty hiihtoretki pimeään metsään 1980-luvulla. Olin leiriohjaajana Koo-Veen nuorijaoston hiihtolomaleirillä Ylöjärvellä Kivijärven leirikeskuksessa ja lähdimme porukalla hiihtämään. Silloin ei ollut olemassakaan otsalamppuja, ei ainakaan meillä. Minulle ja lähes kaikille osallistujille latu oli vieras. 

Olihan se kokemus. Jätin silmälasit pois, sillä ajattelin etten kuitenkaan mitään näe pimeässä ja jos satun kaatumaan, niin ei satu vahinkoa. Etenimme jonossa, mutta muistan yhden loivan alamäen. Edellä menijä oli hävinnyt edeltäni pimeyteen. Huutelimme vain ohjeita toisillemme. Tiedossa oli vain maaston poimuisuus ja vauhdin kiihtyminen laskun edetessä. Sitä oli vain laskettava luottaen 'ladun ohjaukseen ja suksien kulkuun latu-uralla', sillä oikeastaan mitään muita aisteja kuin tuntoaistia ei voinut käyttää. Kaikki selvisivät kuitenkin kunnialla!

Myöhemmin Kolilla talvilomaillessani, oli tapanani käydä vielä iltalenkillä yksikseni valaistuilla laduilla. Silloin odotin ilveksen tai ahman kohtaamista. Niitä hetkiä ei voi verrata kuutamohiihtoihin, mutta upeita kokemuksia omalla tavallaan kaikki.

 Eilen saapuivat ensimmäiset muuttolinnut omien havaintojeni mukaan. Läsnätöissä katsoin sattumalta ikkunasta ulos ja näin kahden harmaalokin (Larus argentatus) liitelevän taivaalla. Se on siis kevät💮

Siitä assosiaationa:

Kevät, Tavaramarkkinat vuodelta 1985.

Lähde: Lyricfind

On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää antaan,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa,
kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - Pystynkö mitään antaan?

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
No pojat on poikia ne lupaa muttei palaa
kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luin, ei sadetta voi estää
kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin ja selkään,
kevät - Tosiaan ihmistä pelkään

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää antaan,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa,
kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - Tosiaan ihmistä pelkään

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

Tampere 4

 

 Le Muse 3.3.2025

 Minulla oli eilen tiivis päivä Tampereella: saavuin sinne junalla puolelta päivin, sitten hierojalle, asiointia, illalla ystävän kanssa kuuntelemaan Ennio Morriconen musiikkia Tampere-taloon ja vielä toisen ystävän kyydissä paluu kotiin hieman ennen puoltayötä.

Le Muse -orkesteri (kahdeksan naissoittajaa ja orkesterin johtaja Andrea Albertine) johdattivat meidät The Music of Ennio Morricone -konsertin myötä tv-sarjojen ja elokuvien maailmaan, joihin maestro Morricone sävelsi 60 vuoden aikana musiikkia. 

Konsertin taustalla, isolla näytöllä näkyi kyseisistä ohjelmista otteita, joihin musiikilla viitattiin.

Vasemmalla sopraano Susanna Rigaccia ja taustalla western 3.3.2025

Ennio Morricone käytti kuuluisimmissa sävellyksissään sopraanon ääntä - laulua ilman sanoja. Sitä meille esitti erikoisvieras, tunnettu italialainen sopraano Susanna Rigaccia, joka lauloi soolo-osuuksia Ennio Morriconen konserteissa ja kiertueilla liki kahdenkymmenen vuoden ajan.

Konsertti oli minulle koskettava. Lopuksi koko yleisö nousi seisomaan osoittaakseen suosionosoituksia kaikille esiintyjille.

Ennio Morricone (10. marraskuuta 1928 Rooma, Italia – 6. heinäkuuta 2020 Rooma) oli italialainen trumpetisti ja säveltäjä, joka tunnetaan erityisesti yli 500 elokuvaan säveltämästään musiikista. Tunnetuimmat sävellyksensä hän teki Sergio Leonen 1960-luvulla ohjaamiin spagettiwesterneihin.

Lähteet:

Tampere-talon konsertti esittely

Wikipedia

Kevät 34

 

Hirren päätykuvio 1.3.2025

 

Kuunteletko öisin untani?

Vain hirsiseinä erottaa meidät toisistamme

Niin läheltä kuljet

Pilven reuna vuotaa

Aamulla näen taas jälkesi lumella

Yöllinen tuttavuus

Uutta runotuotantoani.

Fauna 29

 

Kettu (Vulpes vulpes) 2.3.2025

 Täällä on koko talven kulkenut kettu. Aikuinen koirani on antanut sille kyytiä, tai sen jäljille. Tänään oli ketun tuoreet jäljet pihassa ja ne näkyivät hyvin, kun eilen illalla satoi lunta. 

Kirjoitin 28.2.2025 postauksessani kuinka lintujen ruokinnalla oli käynyt jokin suurpeto. Tänään tarkistin varmuuden vuoksi riistakameran, joka kuvaa porttia enemmänkin ihmisten kuin eläinten vuoksi. Yllätys oli melkoinen!

Siinä kettu harmittelee, miksi portti on kiinni? Porukka vetää hirsiä lämpöisessä, masut täynnä ruokaa, kun se joutuu olemaan nälässä, ulkona kylmässä.

Virittelin nyt lintujen ruokinnalle talipötkön korkealle ja ketullekin koiran kuivamuonaa matalemmalle, jos se tulee vierailulle. Syötit riistakameran kuvaamiksi. Toivottavasti joku tarttuu syöttiin.

Tämän vuoden ensimmäinen elävä sauvalude (Ranatra linearis) avannon pinnalla. Tämä on kuvattu ämpärissä ja päästetty sitten takaisin luontoon 2.3.2025

Rakoliiteri 4

 

Rakoliiteri 1.3.2025

 Rakoliiteri on jo omassa pihassa.

Tämä on sellainen valmismalliston liiteri, missä lähes kaikki tarvittavat osat kuuluvat mukaan. Ainoastaan kevytharkkoperusta, katon aluskate ja oven haat puuttuvat tällä tietoa.

Tuote on Kivijärven Rakennuspalvelu Oy:n 4x4 metrin suoraseinäliiteri kahden hirren korotuksella ja kalaruoto-ovella. Kahden hirren korotus suurentaa oviaukko niin, ettei joutuisi kovasti kumartelemaan, kun ovesta kulkee.

Säilytystilaa aina tarvitaan ja idea oli saada kesäksi potkukelkka katon alle ja talveksi puutarhakalusteet. Polttopuille se pääasiassa tulee, mutta muutakin voi tarpeen tullen laittaa katon alle suojaan sateelta ja auringolta. Vielä, kun tietäisi mihin kohtaan sen tontilla pystyttäisi.

Hirren päätykuvio. Kuviosta tulee mieleen Punaisen puolikuun kansainvälisen liikkeen tunnus 1.3.2025