 |
| 29.3.2025 |
Äitini kävi harvakseltaan luonamme, kun työskenteli Tampereella eikä omistanut autoa. Matkan teko tuolloin 1970-luvulla tapahtui junalla Haapamäen kautta eli matkaan meni koko päivä. Ensin Tampereelta Orivedelle ja Haapamäelle, sitten sieltä Keuruun ja Petäjäveden kautta Jyväskylään. Jyväskylästä tänne keskisempään Suomeen lopuksi "lättähatulla" ja viimeiset 12 kilometriä bussilla ja kävellen.
Olin siis paljon isovanhempieni kanssa, eikä minulla ollut ikäisiäni kavereita. Opin siten itsekseni uimaankin. Muistan miten olin sitten oppinut uidessani tekemään U-käännöksen ja näytin sitä ylpeänä äidilleni: tyttären pienet kuulumiset. Vaan, eipä se ollutkaan äitini mielestä minkäänmoinen saavutus. Hän hyvin vaimeasti kannusti minua ja muistan vieläkin sen pettymyksen tunteen itsessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti