Kevät 37

 

13.3.2025

 Tänään tunnelma lumen peittämillä jäälakeuksilla oli samanlainen kuin monasti Kolilla ollessani. Kova tuuli nosti irtolunta hangelta ja pudotti lumia puista. Keväinen valo silloin, kun koko maailmankaikkeus tuntuu kylpevän valossa. Jättämäni jäljet hankeen juoksulumi pyöristää nopeasti, täyttää epätasaisuudet ja lopulta peittää. 

Minulla oli tapanani talvilomillani lähteä siellä koirani kanssa hiihtämään Pielisen jäälakeuksille, ja ainahan siellä suurella järvellä, isoilla selillä tuuli, enemmän tai vähemmän. Ajetut ladut olivat tuiskun tuivertamat ja latua merkkaavat ns. aurauskepit näyttivät vain latu-uran paikan.

Jos yrität hiihtää tuollaista umpeen mennyttä jälkeä pitkin, ei se onnistu. Suksi muljuaa alustalla. On helpompi mennä jäljen vierestä. 

Lumen kiteisyys on erilainen juoksulumella peittyneessä jäljessä kuin hangessa ja siksi tekemäni jäljet jäävät pitkiksi ajoiksi näkyviin. Vielä kevätjäilläkin näkyvät jättämäni jäljet ennen kuin jää puikkoontuu ja lopulta sulaa.

Ikään kuin jättäisin jälkeni historiaan, kunnes tulee uuden ajan aika; vesien vapautuminen jääkahleestaan.