 |
| 11.3.2025 |
Eilen illalla lähdin koirieni kanssa tekemään lenkkiä, kun liukastuin jäisellä lumen peittämällä tiellä ja ihan hallitsemattomasti tipuin pyrstölleni retkauttaen päätäni ja oikeaa yläraajaani.
Pipo otsalamppuineen lensi pois päästäni kaatumisen voimasta. En lyönyt päätäni – sen verran olen oppinut päätäni kannattelemaan aikoinaan taitoluistelua harrastaessani ja siellä kaatuillessani, mutta muutoin liukastuminen pääsi yllättämään! Ihmisen suoja- ja tasapainoreaktiot saavat meidät "räpiköimään" kaatuessamme. Itselläni nuo reaktiot ovat erityisen vahvat ja yksi syy, miksi itsensä satuttaa on äärimmäiset yritykset pitää itsensä pystyssä. Jos vain päästäisi itsensä rennoksi, sen sijaan sitä ikään kuin yrittää ottaa ilmasta käsillään kiinni.
Mikään ei pahemmin rikkunut, ja kotiin päästyäni lääkitsin heti itseäni lihasrelaksantilla ja tulehduskipulääkkeellä. Nukkumaan mennessä kipua tuntui vähän joka paikassa. Voi, miten pelkäsinkään tulevaa yötä ja tätä päivää 😱
No, tietäähän sen minkälainen ensimmäinen päivä voi olla tuollaisen ilmalennon jälkeen olla, mutta ihan siedettävää oloa niin kauan, kun pysyy liikkeessä.
 |
| Veljekset 11.3.2025. Pentu etualalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti