Vuoden viimeinen 2

 

Aamun sarastus 31.12 2024 klo 8.42

 Tämä kohta vuotta on hyvä aika tehdä ns. tilinpäätöstä menneestä vuodesta. 

Olen onnekas, koska sain vakinaistettua ja muutettua työpaikkani työkokeilun kautta. En ole ollut päivääkään sairauslomalla vuoden aikana, mutta toisaalta teen 50% työaikaa Kevan osakuntoutustuella työkyvyttömyyden vuoksi.

Ystävät ympärilläni ovat olleet terveitä. Perheeseeni on liittynyt uusi tulokas, kolmen (3) kuukauden ikäinen koiranpentu. 

Uveavanto 31.12.2024

Luontoa läheltä ja vähän kauempaa on ennallistettu, mutta myös turmeltu. Turmelusta en ole vastuullinen. Roskia olen kerännyt luonnosta ennätysmäärän. Hiilijalanjälkeä olen vähentänyt, sillä osan työmatkoista kuljin pyörällä, enkä tehnyt yhtään lentomatkaa koko vuonna. Matkustelua olen vähentänyt kuluneena vuonna.

Auringonnousu 30.12.2024

Pystyin lisäämään liikuntaa 780 kilometrillä vuodesta 2023. Se on pelkästään työmatkapyöräilyn ansiota.

Kaiken kaikkiaan siis hyvä vuosi🚶‍♀️🐕🚴‍♀️⛷ja olen siitä kiitollinen.

Vuoden 2024 liikunnat. Muu tarkoittaa potkukelkkailua 31.12.2024

TOIVOTAN KAIKILLE LUKIJOILLE RAUHAA ENSI VUODEKSI 2025🕊

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 4

 

Koirani 23.12.2024

 Kolmen (3) kuukauden ikäinen irlanninsetterin pentuni on erityisherkkä, jos niin voi sanoa. Tiedossa on ollut se, että irlanninsetterit rotuna ovat arkoja ja tarvitsevat paljon rohkaisua kasvaessaan aikuiseksi tasapainoiseksi koiraksi.

Pienetkin muutokset pennun ympäristössä vaikuttavat sen sisäsiisteyteen. Meillä menee jo melko hyvin sen suhteen, mutta niin kuin tänäänkin kova puuskainen tuuli aiheuttaa sen, ettei se uskalla pissata ulkona, vaan pissat tulevat sisälle.

Kaikkea ei edes etukäteen tajua, mitkä asiat voivat vaikuttaa sen käyttäytymiseen.

Yhtenä iltana ystäväni tuli klo 20:nen maissa meille, niin pentu pissasi sisälle.

Vuodenaikaan kuuluva pimeys varmasti aiheuttaa epävakautta, sillä päiväsaikaan valoisalla pentu on paljon rohkeampi.

Koirat rakastavat rutiineita ja olenkin pyrkinyt pitämään ruoka- ja ulkoiluajoista kiinni. Rutiinit tuovat turvaa ja vakautta. Aikuisella koiralla on resilienssiä, muttei pennulla. Sen se kehittää vähitellen sopeutuessaan talon tapoihin.   

11.12.2024

12.12.2024

Muistoja 11

 Kirjoitin postauksissani 7.12 ja 10.12.2024 ujoudestani ja rakkaudesta tanssimiseen. Nämä kaksi yhdistyvät seuraavassa kertomuksessa.

Eräänä kesäiltana lähdin ajamaan mökiltäni ~36-vuotiaana yksin lavatansseihin Hangan lavalle Hankasalmelle. Olin laittanut mekon päälleni ja muutenkin 'pynttäytynyt'. En edes muista kuka artisti lavalla esiintyi.

Ujoudestani johtuen en uskaltanut mennä niin sanottuun naisten riviin (seinusta, jonne naiset asettuvat ilmaistaessaan haluavansa tanssia) seisomaan, sillä ajattelin etten osaisi tanssia kunnolla. Joten vietin iltaa siellä katsellessani, kun ihmiset tanssivat ja viettivät mukavaa kesäiltaa. Aikani siellä oltuani lähdin ajamaan mökille takaisin.

Että sellainen lavatanssi-ilta. Kylläpä minä itseäni soimasin, mikä luuseri olin!

12.12.2024

Talvi 30

 

Sain itseäni parempaa hiihtoseuraa 28.12.2024 auringonnoustessa

 Lintujen ruokinnalla näkyi tänään ensimmäisen kerran tälle talvelle puukiipijä (Certhia familiaris). Nyt täytyy hieroa pähkinää ja talia puiden rungoille, sillä ne kulkevat puiden runkoja ylöspäin (siitä suomenkielinen nimitys) ja keräävät pitkällä käyrällä nokallaan ruokaa kaarnan väleistä. Normaalistihan se syö hyönteisiä, mutta nyt pakkasten kiristäessä otettaan hyönteiset eivät liiku ainakaan yhtä ahkerasti kuin plussakeleillä.

Pari päivää sitten näin lintujen ruokinnalla kuinka orava (Sciurus vulgaris) pääsi yllättämään sinitiaisen (Cyanistes caeruleus). Se tarrasi lintua takaapäin kiinni, mutta onneksi lintu pääsi karkuun.

Hiihtoretken saldoa: teeret (Lyrurus tetrix) istuneet nuorissa männyissä ja koivussa. Syövät koivujen urpuja ja silmuja. Ulosteet puiden alla paljastavat lintujen oleskelun 24.12.2024

Muistoja 10

 

Kuu peilautuu joen pinnasta 20.11.2024

 Miten kaikkea kummallista tulekaan omasta lapsuudestaan mieleen, kun luen Pajtim Statovcin Finlandia-palkittua kirjaa Lehmä synnyttää yöllä. Olen tarkoituksella pitänyt taukoja kirjan lukemisesta, sillä se on liian raaka minun psyykeelleni. Olen sen verran rajoittunut persoona. Jäljellä on enää kirjan viimeiset 20 sivua. Selviydyn niistä, hoen itselleni.

Se on sama kuin "kakkosäitini" sanoi minulle äitini kuoleman jälkeen, ettei hän suosittele minulle Sofi Oksasen Puhdistusta. Ei kirjana tai muunakaan kulttuurisena tuotteena. Olen pitäytynyt hänen arviossaan.

Mutta siihen muistikuvaan.

Alakoulussa harjoittelimme ainekirjoitusta. En muista valitsemaani otsikkoa, mutta aiheen muistan. 

Kirjoitin koulumatkastani, jota tein kävellen ja jään päälle sataneesta lumesta ja kuinka salakavala sellainen alusta oli kulkea. Opettaja luki aineeni ääneen luokan edessä ja kaikki nauroivat. Itsekin nauroin, sillä häpesin niin. Minulle jäi tunne siitä, että opettaja halusi jollakin tapaa nöyryyttää minua. En ollut osannut kirjoittaa aiheesta selväsanaisesti, vaan aine oli jotenkin ihan sekava. 

Vaikea aihe kirjoittaa vielä tänäkin päivänä.

Muistoja 9

 

12.12.2024

 Joulupäivänä, kun vieraanani ollut ikäihminen kertoi muistojaan, palautui minullekin ikävä muisto mieleen.

Minulla oli taaperoikäisenä hoitotäti, joka tuli joka aamu meille äitini lähtiessä töihin. Tämä oli siis 1960-luvulla. Kaikki varmaankin meni meillä kahdestaan ihan hyvin, mutta sitten äitini ja ystäväni äiti sopivat jotakin odottamatonta.

Ystäväni äiti joutui menemään hammaslääkäriin, ja toi ystäväni (samanikäinen tyttö kuin minäkin) hoitoon meille tämän hoitotädin hoidettavaksi siksi aikaa. Se olikin liikaa!

Muistan sen pahanolon tunteen, ihmettelyn ja kummastelun, miksi hoitotäti kuritti ystävääni turhasta. Jouduin istumaan yksinäni olohuoneessa, kun hoitotäti huusi ja pahoinpiteli keittiössä suljetun oven takana ystävääni. Muistan itkeneeni, niin kuin teki ystävänikin.

Asuimme kerrostalossa, kun ystäväni äiti tuli hakemaan lastaan, tönäisi hoitotäti hänet portaat alas haukkuen tätä huoraksi! Siinä vaiheessa tietysti kaikki alkoi paljastua. En muista miten asiat siitä etenivät, mutta hoitotäti ei koskaan enää tullut minua hoitamaan.

Myöhemmin kuulin, miten hoitotäti oli halunnut omia minut. Jos hän vei minua hiekkalaatikolle leikkimään ja sinne tuli muita äitejä lapsiensa kanssa, vei hoitotäti minut heti pois. Minua tai huomiotani ei saanut jakaa, kuten kävi hammaslääkärikäynnin aikana.

Vielä vuosia myöhemmin, jos ystäväni äiti sattui näkemään Tampereen keskustassa hoitotädin, hän alkoi huutaa ja sättiä tätä kovaäänisesti jatkaen siitä mihin viime kerralla jäi. 

Muistoja 8

 

Harjuille tekemäni latu 22.12.2024

 Pahoittaessa mieleni latujen pilaajista palautui muistoista tapahtuma yläkoulun ajoilta. Asuin silloin Tampereella.

Olimme liikuntatunnilla menneet hiihtämään Kaupin liikuntapuistoon. Kävin Sammon yläastetta ja Kauppi oli kohtalaisen matkan päässä koulusta.

Hiihtomatka oli yhteensä kahdeksan (8) kilometriä Niihamaan ja takaisin. Olin jo tulossa poispäin, ja laskemassa mutkaista mäkeä alaspäin, kun ladulla tulikin minua vastaan vanha mies. Silloin ei vielä ollut luisteluhiihdosta tietoakaan ja käytössä oikeanpuoleinen liikenne niin kuin nykyäänkin. 

Hän ei väistänyt minua, vaikka hiihti väärällä puolella. Jouduin väistämään miestä metsään! Sukseni katkesi, onneksi ei muita vaurioita eikä vammoja tullut.

Eikä hän kysynyt miten kävi. Ujona nuorena tuskin sanoin hänelle mitään, sitä en muista. Ehkä hän ei edes huomannut virhettään? 

Silloin jouduin kävelemään ladun vartta takaisin lähtöpaikkaan, koska hiihtämisestä ei tullut mitään. 

Muistan kuinka vaikea oli illalla äidille kertoa, että suksi oli katkennut. Yksinhuoltajalla kun oli aina suuri ponnistus hankkia yhtäkkiä esim. kallita urheiluvälineitä rikkimenneiden tilalle. Äiti ei ollut minulle vihainen, onneksi.

Kiusantekoa👹 2

 Kävin eilen hiihtämässä taas ladulla, mikä oli aikaisemmin (kts. postaus 23.12.2024) kävelty.

Nyt siellä oli menty urakalla jalkaisin ja hevosella niin, ettei koko latua enää erottanut. Hevosten kaviot olivat nuoskakelillä painuneet lumen lävitse ja ne olivat nostaneet mukanaan maata ja kariketta lumelle.

Pettyneenä kanssaihmisiini tein uutta latu-uraa suolle. Jos sinne meinaavat mennä latuani tallomaan, uppoavat kunnolla. Eihän tässä muutakaan voi. Toivottavasti kulkijat saivat hyvän joulumielen, kun heille oli tehty polku!

Luisteluhiihtäjät 27.12.2024

 Muutaman päivän lämmin henkäys talvisäässä sai lumet sulamaan järvien jäältä. Nyt pakkasyön jälkeen kokeilin ensimmäistä kertaa tälle talvelle luisteluhiihtoa järven jäällä. Sain koirani harjoitteluun mukaan. Ja hyvinhän se sujui. Nyt ladun pilaaja on vain luonto.

Mallioppimista 27.12.2024

Pieni ei vielä kauaa jaksa 27.12.2024

Joulumieltä 6

 

Aikuinen koirani 24.12.2024

 Tulimme juuri iltalenkiltä koirieni kanssa. Laitan koirilleni pantoihin valot, jotta näkisin missä ne kulkevat. Aikuinen koira juoksentelee lumihangessa, pentu tietä pitkin. Minulla on otsalamppu.

On upea, upea tähtikirkas ilta. Kuului kummallinen ääni, ikään kuin lumivyöry lähestyisi tai jotain. Teki mieli maastoutua, kunnes tajusin, että teeriparvi (Lyrurus tetrix) lähti lentoon nuoresta männiköstä. Ihan pimeässä metsässä. Täällä on tälle talvelle lentänyt 20-30 linnun parvi.

Kylläpä aikuinen koirani sai vauhtia kinttuihinsa! Se pitkään haki lintuja hangessa loikkien. Pentu ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Ehkä se joku päivä yhdistää kanalintujen hajun ja äänen. Siihen mennessä se vain ihmettelee mikä aikuiselle koirakaverille oikein tuli.

Linnun saattoivat lähteä minun otsalamppuni valoa karkuun. Joten sammutin valon ja pian silmät tottuivat näkemään pimeässä tähtitaivaan alla. Pentuni pantavalon avulla pysyin "kaidalla" tiellä. Sanoinkin sille, että valaise sinä tietäni.

Joulumieltä 5

 

24.12.2024

 Aloitin viime jouluna "jouluperinteen" kutsumalla jouluaterialle yksinäisen ikäihmisen, ja tänään jatkoin perinnettä. 

Tein jälkiruoaksi pappilan hätävaraa eli leivoin kaksi erilaista kuivakakkua etukäteen: appelsiini-suklaakakun ja taatelimokkakakun. Lisäksi tuorejuusto-kermavaahtoa, marjoja, pähkinöitä, pipareita ja suklaakonvehteja. Se olikin makujen ilotulitusta ja kannattaa tehdä toistekin.

Pappilan hätävara 25.12.2024

Voi, miten hyvä mieli tuli, kun voi ilahduttaa yksinäistä. Paras joululahja on aineeton.

Jouluavanto odottaa 21.12.2024

Joulumieltä 4

 

24.12.2024

 Niin sitä päästiin taas yhteen jouluun saakka.

Kävimme hämärän tullessa kirkonkylän hautausmaalla. Tein pientä lenkkiä koirieni kanssa. Pentua pelotti katuvalot. Sellaisia hämärän "lapsia" me olemme - ansarissa kasvaneet niin kuin äitini sanoisi.

Jouluillassa vieraili pukki. Pennulla oli seuraa pari viikkoa vanhemmasta labradorinnoutajan pennusta. Niillä riitti vääntöä niin paljon, ettei pentu rauhoittunut nukkumaan kuin vasta klo 01:n jälkeen jouluyönä.

Levollista joulua🎄

Jäälyhty 24.12.2024

Kiusantekoa👹

 

Ladunrikkoja! 23.12.2024

 Tekemiäni latuja on rikottu viikonloppuna! Ainakin kolmen (3) ihmisen voimin. 

Tieuralle teen aina ladun keskelle tieuraa, ihan sillä jos autolla/traktorilla ajetaan, niin latu säilyisi. Samoin jalankulkija voi niin halutessaan kulkea renkaan jälkeä.

Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut, eikä viimeinenkään. En vaan ymmärrä keneltä se on pois, jos hiihdän. Enkä minä latuja tehnyt käveltäväksi, vaan hiihdettäväksi. Be my guest!

Ja jos koirani talloo latua, niin se sallittakoon. Koira talloo ehkä neljäsosan latuverkostoa, muutoin se juoksee pitkin metsiä. Ihmisen tallomana se on aina tarkoituksemukaista, suunnitelmallista - ei sattumaa.

Tämä on sitä samaa kiusaamista, mitä koemme kouluissa, työpaikoilla, somessa, kaduilla. Kukaan ei ole enää suojassa.

Miten tämä maailma on mennyt tällaiseksi? 

Talvi 29

 

Nuorena vitsa on väännettävä 22.12.2024

 Tänään pentukoira yllätti minut iloisesti, koska se ilmestyi perässäni latua pitkin. Olin ollut jo toista tuntia hiihtämässä aikuisen koirani kanssa ja lähdin vielä tekemään erästä polun pohjaa suksilla viitaan. Pentu oli ollut pihassa ja kuullut/haistanut meidät ja lähti peräämme.

Se on pari kertaa aikaisemmin tehnyt samoin, mutta olimme silloin jo tulossa kotiin ja pentu juoksi meitä vastaan.

Hiihtämässä ollessani näin puuston takana lentävän todella ison linnun. Kyseessä oli metso (Tetrao urogellus), kanahaukka (Accipiter gentilis) tai joku iso pöllö (Strigidae). Todennäköisemmin metso. Se saattoi lymytä jossakin puiden latvassa ja häiriintyi tulostani.

Latumestarit 22.12.2024

Teimme tänään kävellen koirien kanssa pisimmän yhteisen lenkin: reilun kaksi (2) kilometriä. Otin todistettavasti kuvan käynnistämme erään joen ylittävältä sillalta.

Pimeässä kauempana näkyvät aikuisen koirani silmät ja pannan vihreä valo 22.12.2024

Viime aikoina on puheeksi noussut lisääntyvä valosaaste. Kuten kuvasta näkyy, täällä eivät katuvalot häikäise. Jos haluaa liikkua pimeällä, niin koirat ja itsensä kannattaa varustaa heijastimilla ja valoilla.

Polaariyö

 

21.12.2024

 Tänään polaariyö on syvimmillään. Se olikin täällä Keski-Suomessa valoisa päivä. Aurinko pilkisteli pilvien raoista kapeana juovana pakkasen nipistellessä poskia. Mainio ulkoilusää.

Tänäänkin kävimme aikuisen koirani kanssa hiihtämässä. Näkyi jäniksen (Lepus timidus), ketun (Vulpes vulpes) ja pyyn (Tetrastes bonasia) jälkiä. Korppi (Corvus corax) huuteli järven yllä.

Koirani on hyvä tyyppi. Nyt vasta sen arvon huomaa, kun on pentu kontrastina vieressä. Aikuinen koira on niin helppo. Lenkillä se näyttää hyvin selvästi mistä mennään. Tänäänkin se valitsi sille vaikeimman kautta eli umpihankea pitkin. No, se tietää ja lopussa kiitos seisoo. Tyytyväinen koira ja vakaa kuin kallio.

Talvi 28

  En ollut pariin päivään käynyt hiihtämässä eräällä reiteistäni. Näinä päivinä oli ollut reilut 20 pakkasastetta. Löysin latuuni rajoittuen teeren (Lyrurus tetrix) kiepin.

20.12.2024

20.12.2024

Lumikieppi on lumen alla oleva nukkumispaikka, jota esimerkiksi metsäkanalinnut kuten riekko, metso ja teeri käyttävät selviytyäkseen pakkaspäivistä. Lumi eristää pakkaselta ja suojaa pedoilta, joskin suojasäällä kieppiin meno voi olla vaarallista, kun yöpakkaset jäädyttävät kiepin. Parasta lunta kieppiä varten on pehmeä ja hengittävä pakkaslumi. Lintu viettää suurimman osan päivästään lumen alla ja käy vain syömässä parin tunnin ajan. Lumettomat talvet saattavat olla lintujen talvehtimiselle haitaksi, vaikka tarkkaa tutkimustietoa asiasta ei ole.

Lähde: Wikipedia

Talvi 27

 

Winter wonderland (talven ihmemaa) 19.12.2024

Kyllä talvi meitä hellii! Olen päivittäin käynyt aikuisen koirani kanssa lenkillä nyt kuukauden ajan. Se on meidän kahden laatuaikaa. Pentu on ystäväni kanssa, kun se ei vielä jaksa eikä tarkene meidän pitkiä lenkkejämme.

Olemme käyneet kävelemässä, juoksemassa, potkukelkkailemassa ja hiihtämässä. Nämä umpihankihiihdot ovat parasta, sillä koirani saa hyvää liikuntaa juoksemalla hangessa omien voimiensa mukaan. Ja voimaahan sillä piisaa!

Kuusimetsän rauha 19.12.2024

Missään ei ristinsielua 18.12.2024

Talvi 26

 

Latu ja kuu 17.12.2024

 Vihdoin tuli talvi: lumet ja pakkaset! Kuvassa näkyy eilen metsäsuksilla tekemäni latu. Tänään luisto oli jo ihan toista luokkaa verrattuna eiliseen. Umpimetsässä suksilla teutaroidessa maksimisyke oli 190. Hyvää maksimaalista hapenottokykyä (VO2max) lisäävä harjoitus. Ne ovatkin viime aikoina jääneet kovin vähälle.

Hämähäkkien seitit näkyvät hyvin lumipyryn jälkeen 16.12.2024

Talvi 25

 

Täysikuu (klo 07:53) 15.12.2024

 Lintujen ruokinnalla käy metsätiaisten (töyhtötiainen, Lophophanes cristatus ja hömötiainen, Poecile montanus) lisäksi harmaapäätikkapari (Picus canus). Rastaitakin (Turdidae) on vielä liikkeellä. Ruokinnalle olin laittanut pihlajanmarjoja, ja niitä olikin syömässä viime viikolla ilmeisesti punakylkirastas (Turdus iliacus). Ilmeisesti siitä syystä, että näin sitä iltahämärissä vain hetken. Ainakaan räkättirastas (Turdus pilaris) se ei ollut.

Lahjoitimme ystäväni kanssa Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry:lle (KSESY) runsaskätisen joululahjan.

Ja vaikka elämme talven ensimmäistä kuukautta ja avovesiin on pitkä matka, niin hyvän tilaisuuden tullen ostin itselleni 'joululahjoja'. Eräs tuttavani lopetti luontomatkailuyrityksensä ja myi puoleen hintaan firmansa välineistöä. Ostin teleskooppisauvat lumikenkäilyyn/metsähiihtoon ja yksikkökajakin varusteineen: mela, kelluntaliivi, aukkopeite ja tyhjennyspumppu.

Olen aina viihtynyt vedessä tavalla tai toisella. Nyt saan taas laajennettua lajirepertuaariani ja 🛶 on luonnon tarkkailuun mainio väline.

Tarinoita entisestä metsästä 3/4

 

12.12.2024

 Kirjoitin tänään aikaisemmassa postauksessani epäileväni voimakkaaseen ihottumaan sairastumistani johtuen osittain viidan avohakkuusta. 

Huomenna tarkistetaan Kaisa K. Vainion väitöskirja Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen Itä-Suomen yliopistossa.

"Puiden kaatamisesta syntyvät ristiriidat tarjoavat todisteita puiden emotionaalisesta ja symbolisesta merkityksestä. Eri maissa puihin liittyviä konflikteja tutkimalla on havaittu, että puihin liittyvä symboliikka sisältää niiden roolin kulttuuristen, kansallisten tai poliittisten arvojen kantajina, historiallisen jatkuvuuden symboleina sekä paikallisten ja maailmanlaajuisten ekologisten huolenaiheiden polttopisteinä (esim. Rival 1998; Gillespie ja Nguyen 2019; Jones ja Cloke 2002). Valtaosa puihin liittyvistä tunteista ei kuitenkaan tule näkyväksi julkisuudessa, vaan niitä työstetään ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Puilla näyttää olevan erityinen asema verrattuna muihin luonnonelementteihin ja olentoihin ihmisen lähiympäristössä, sillä ne ovat verrattain vakaita, näkyviä ja yleisiä. Lisäksi puut ovat pitkäikäisiä eliöitä ihmiseen verrattuna, ja niille voi siten muodostua vahvat yhteydet ihmisen henkilö- ja sukuhistoriaan (Rival 1998)." s. 9.

"Puut voivat olla myös merkittäviä elämänkatsomuksen, maailmankuvan ja arvomaailman kannalta, jolloin puusuhde kytkeytyy identiteettiin. Puiden merkitystä hahmotettiin sekä suvun tai yhteisön identiteetin merkitsijänä, tai yksilön oman elämäntarinan symbolina. Molemmissa aineistoissa puut ovat 

kanssaeläjiä ja elämänvaiheiden merkitsijöitä, jolloin puusuhteissa on erotettavissa symbolisia ja konkreettisia ulottuvuuksia." s. 27.

"Jos puu on ihmiselle symbolisesti tärkeä toimien esimerkiksi turvan ja levon paikkana, saattaa puun äkillinen kaataminen aiheuttaa voimakasta tuskaa ja traumaa, etenkin jos menetys tapahtuu herkässä tilanteessa tai yllättäen. Lempipuun kaataminen on lähes poikkeuksetta yksilöllinen tragedia, jossa jotain elinpiiriin ja minuuteen kiinnittyvää menetetään. Se saattaa merkitä loppua tietylle aikakaudelle, esimerkiksi lapsuudelle. Puun menetys saattaa olla haastava luopumisprosessi, joka kytkeytyy puun symboloimien muistojen, arvojen ja merkitysten käsittelyyn." s. 28.

Lähde: 

Vainio, K.K. (2024). Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen. Metsätieteiden osasto. Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta. Itä-Suomen Yliopisto.

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 3

 

1.12.2024

 Pentu on ollut meillä nyt kolme viikkoa, eikä ole päästänyt minua helpolla, ei ollenkaan. Itse asiassa yksikään aikaisemmista ole ollut tällainen. Ensinnäkin kaikki ovat olleet jo lähes sisäsiistejä tullessaan, muttei tämä ole sitä vieläkään!

Toiseksi yöt ovat olleet kovin rikkonaisia, ja tuon sisäsiisteyden vuoksi olen pyrkinyt johdonmukaiseen harjoitteluun ja siksi on ollut 'ajolähtöjä' ulos.

Lisäksi pennulla on korvatulehdus ja toinen silmä vetistää eli vuotaa poskelle. Käytin pentua reilu viikko sitten eläinlääkärissä ja korvatulehdus luultavasti johtunee viljaperäisestä ruoasta, jota se söi jo kasvattajalla ollessaan. Lopetin viljaruoan syöttämisen heti, kun totesin korvatulehduksen. Tuo vilja-allergia ei ole yllätys, sillä sitä on ollut koirillani varmaankin jo neljässä sukupolvessa.

Silmän vetistely voi liittyä alaluomen kiertymiseen eli entropioniin. Nyt odotellaan kallon kasvua ja suojataan silmää silmätipoilla sillä välin.

Pennun emännällekin tämä kaikki, ja ehkä myös tuon viidan avohakkuu, on aiheuttanut voimakkaan ihottuman, jota hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla (100 päivää), silmätipoilla ja liuoksella. 

Varmasti pennusta kasvaa hyvä koira. Ehkä jopa erikoislaatuinen, kun alku on sen verran hankalaa.

Iso ja pieni. Pentu nukkuu suu auki 5.12.2024

Yläkuvassa pentu 3.12.2024 ja alakuvassa aikuinen koirani samanikäisenä kuin pentuni nyt 28.7.2022

Tarinoita entisestä metsästä 3/3

 

Pentukoira ja hakattu viita 10.12.2024

 Ajokone on ajanut kaadettuja puita kasoihin viime lauantaista saakka. Näillä yrittäjillä eivät työaikasuositukset meteliä aiheuttavista töitä päde, sillä työtä tehdään arkisin klo 5:30 - 23:00 ja jopa viime yönä vielä klo 03:15 ajokone näkyi ja kuului! 

Se ei mene kaaliini, että urakoidaan äärettömän pitkiä työrupeamia, työtä tehdään öisin/pimeällä ja kuitenkin siitä huolimatta kaadettuja tukkeja ja kuitua jää metsään. Samalla tuhotaan muurahaispesiä, vaikka ne pitäisi säästää. Eli kiireellä, väsyneenä ja pimeässä.

Poltetun maan taktiikka tulee mieleeni avohakkuusta. Vaikka tuo onkin sodankäyntiin liittyvä termi, niin jäljelle ei ole jäänyt yhtään mitään! Viidassa kulki pari polkua, joita käyttivät ahkerasti ulkoilijat. 

Minähän ne polut olin sinne aikaisempienkin harvennushakkuiden jälkeen raivannut ja tänään aloitin raivauksen taas uudelleen ystäväni kanssa. Osa poluista on jäänyt paksun oksa- ja havukerroksen alle, eikä ole voimia kaivaa niitä enää esiin, sillä moto ja ajokone ovat tehneet omat 'valtatiensä' aukkoon kulkemalla toistamiseen ja osittain polkujen päälle.

Nyt merkkaan niillä punaisilla hakkuusta ilmoittavilla nauhoilla polkujen pohjia kiinnittämällä nauhoja katkenneisiin puihin. Tämä yhtäältä siksi, etteivät kulkijat poukkoile aukolla miten sattuu, vaan polkuverkosto muodostuisi taas vähitellen omille paikoilleen ja toisaalta siksi, että vaurioitunut kenttäkerros saisi mahdollisuuden toipua ilman ylenmääräistä tallomista.

Tuulettomana helteisenä päivänä aukko tulee olemaan kuuma pätsi ja siksi kenttäkerroksenkin kasvillisuus muotoutuu uudelleen tulevien vuosien saatossa.

Ajokone työssään 10.12.2024

Kuvat metsästä ennen (7.10.2024) ja jälkeen (6.12.2024)

Muistoja 7

 

29.11.2024

 Olen aina rakastanut tanssimista.

Kävimme yläkouluikäisinä likkakaverini kanssa Åke Blomqvistin tanssikoulua Tampereella. Åke halusi aina näyttää minun kanssani tanssiotteet ja -askeleet. Hän antoi minulle myös lapun, jolla olisin päässyt tanssimaan Mainostelevision Lauantaitansseihin, sen sijaan likkakaverini ei saanut sellaista lippua. Lauantaitansseihin meno jäi tekemättä.

Lauantaitanssit on Mainostelevision ohjelmistossa TV1-kanavalla vuosina 1970–1985 esitetty musiikkiohjelma. Studiossa kuvattu Lauantaitanssit käsitti vaihtuvien artistien musiikkiesityksiä sekä yleisönä olleita tanssijoita, jotka olivat niin sanotusti tavallisia ihmisiä. Joka toinen tai kolmas viikko lauantain alkuillassa esitetty ohjelma oli yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimpia televisio-ohjelmia, jota seurasi parhaimmillaan jopa 1,5–2 miljoonaa katsojaa.

Ohjelman musiikkisisältö oli suomalaista ja suomeksi laulettua, lukuun ottamatta kunkin jakson äänilevyltä soitettua kansainvälistä diskohittiä. Yhdessä jaksossa oli yleensä kolme laulusolistia, kaksi tunnettua ja yksi uudempi tulokas. Kerralla nauhoitettiin samana päivänä kaksi ohjelman jaksoa. Tanssijoiksi Åke Blomqvist valikoi monennäköisiä tavallisia ihmisiä eri puolilta Suomea, riippumatta tanssitaidoista. Tanssijat eivät saaneet palkkioita eivätkä edes matkakulukorvauksia. Miesten vaatetukseksi vaadittiin kokopukua.

Lähde: Wikipedia

Muistoja 6

 

Auringonlasku heijastuu jääkannen päälle kerääntyneeseen veden pintaan 26.11.2024 

 Joidenkin minut tuntuvien ihmisten on ehkä vaikea kuvitella, että olen pohjimmiltani ujo. Lapsena olin sitä todella paljon, ja se jopa muodostui minulle jonkinlaiseksi taakaksi, esimerkiksi taitoluistelussa, kun vapaaohjelmassa pitää esittää omaa tulkintaa ohjelmasta. Sen vuoksi olinkin parempi kuvioluistelija (niitä ei enää taitoluistelussa ole). 

Minulla olisi paljon esimerkkejä siitä kuinka ahdistavaa ujous on lopultakin ollut, verratessa muun muassa ammatinvalintaani tai kykenemättä osoittaa ihastusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ne niikseen.

Olin jo paljon vanhempi, lukioikäinen kenties ja siihen maailman aikaan oli TKL:ssä (Tampereen Kaupunkiliikenne) käytössä 10-kerran ohuesta pahvista tehdyt matkaliput. Minulla oli enää viimeinen matka käyttämättä siitä lipusta, mutta se osa mistä pidettiin sormin kiinni, kun lippu työnnettiin koneeseen, joka leikkasi matkan pois/leimasi aikaleiman yms. (muistaakseni), oli käynyt kovin lyhyeksi. Olin liimannut siihen niin sanotun jatkopalan, jotta korttia voisi käyttää.

Ujo, kun olin, en uskaltanut näyttää lippua kuljettajalle noustessani nysseen (kutsuttiinkohan tuolloin vielä nysseiksi?), vaan työnsin kortin koneeseen ja se kortti juuttuikin sinne! Menin bussin peräosaan, ja minun onnekseni autoon nousi muitakin matkustajia, joten kuljettajalle ei ehkä jäänyt minusta muistikuvaa. 

Kukaan matkustaja ei pystynyt käyttämään kortin leimauskonetta loppumatkasta tekoni jälkeen. Jossakin kohtaa kuljettaja kuulutti bussin matkustajille henkilöstä, jonka kortti juuttui koneeseen, että pitäisi käydä kuljettajan juttusilla! En kehdannut mennä. Nousin bussista pois suunnitellulla pysäkillä.

Koin, etten lopulta ollut tehnyt mitään kovin väärää. Kuljettaja tietysti näki laittamani kortin jatko-osan pilkistävän koneesta, ja varmaankin luuli, että olin tehnyt jonkinlaisen vilunkikortin ja sen vuoksi kortti jumitti kiinni. 

Tietysti muiden matkustajien matkustusta leiman puuttuminen vaikeutti (vaihto-oikeus toiseen bussiin tunnin sisällä) ja korttini irrottaminen vaati jotakin toimia, mutta maksoin matkastani rehellisesti.

Tuo tapahtuma on jäänyt mieleeni, vaikka siitä on yli 40 vuotta. Ja varmaan arvaatkin, että en koskaan ole matkustanut jäniksenä🐰 🎫. En ennen tuota tapahtumaa tai sen jälkeen.

Talvi 24

 

Hakkuuaukkoa 5.12.2024

 Hyvää itsenäisyyspäivää suomalaiset🇫🇮

  Valitsin tälle päivälle valokuvan, jossa näkyy hieman valkoista ja sinistä. Kuvassa hakkuuaukkoa, joka tehtiin 2.12.2024. Siinä näkyy taloni katto keskellä kuvaa muutaman puun ja kuusiaidan takaa. Onneksi puut suojaavat näkyvyydeltä ja tuulelta.

Hakkuuaukko on itäpuolella taloani. Nyt aamuaurinko paistaa ja lisää tontin valoisuutta etenkin kesäaikaan. 

Kuljeskelin ympäristössä ja hämmästelin miten tuttu maisema muuttuu, kun metsä häviää. Valon määrän suuntautuminen aukiolta metsään muuttaa yllättävän paljon tuttujakin paikkoja.

Sitä pitää metsää itsestäänselvyytenä, ja jollei muuten arvosta, niin viimeistään silloin kuin puita ei enää ole. Liian myöhään!

Kirja 11

 

Ruisrääkkä (Crex crex), arvoituksen ekologia 5.12.2024

 Sain tänään Amazonilta tilaamani ruisrääkkä -kirjan. Kauan siihen meni, mutta josko arvoitus erikoisesta linnusta aukeaisi.

Muistan lapsuudesta, kun harrastin taitoluistelua (1970-luvulla). Minulle jouduttiin tilaamaan Itävallasta luistimet ⛸⛸, koska Suomesta ei saanut niin suuria siihen maailman aikaan. Tilauksen toimittamiseen meni kuukausia. Liekö paluuta tuonne 70-luvulle, kun kirjankin toimittamiseen meni näin pitkään?

Pikaisesti silmäiltyäni kirjaa, en löytänyt mainintaa koiraasta tallomassa rinkiä soidintaessaan (kts. postaus 17.8.2024). Ehkä ensi kesänä, jos rääkän ääntelyä kuuluu lähettyviltä, niin pitää itsekin mennä peltoa tallomaan ja tutkimaan ...🐦

Tarinoita entisestä metsästä 3/2

Hakkuuaukkoa 3.12.2024

 Eilinen hakkuuaukko on kuin taistelutanner; maassa makaavat kaatuneet ja telaketjujen jäljet kielivät ylivoimasta. Vain kalmanhaju puuttuu.

En saanut koko hakkuuaukon kokoa mahtumaan samaan kuvaan, vaikka käytin laajakulmaa.

Pidän tätä koko tapahtumaa kylläkin keskisormen näyttämisenä maanomistajalta meille rannan asukkaille. Hänellä riittää metsiä, mitä hakata. Miksi tämä alue piti päätehakata, vaikka metsä olisi voinut kasvaa seuraavat 80 vuotta rauhassa?

Nyt meidän rakennuksemme näkyvät ties kuinka pitkään läheiselle tielle, sen sijaan kun olisimme olleet metsän suojassa. Näkyvyys taloille ohjaa kaikkea epäasiallista käytöstä, mitä maalla asuville helposti kohdistuu, kuten epärehellisiä ovelta-ovelle kaupustelijoita ja muita tungettelijoita. Myös tuulet tulevat kaatamaan tonttini puustoa, sillä metsän antama suoja puuttuu. 

"Peippoja [Fringilla coelebs] havaittiin Suomessa nyt noin neljänneksen vähemmän kuin vuosituhannen alussa, ja pajulintukanta [Phylloscopus trochilus] on pienentynyt yli kolmanneksen vain parissa vuodessa.

Molempien lajien kanta on ollut laskussa jo pitkään. Peippo on kärsinyt lisääntyneistä metsähakkuista - laji välttelee hakkuuaukeita ja sen pesimätiheys on suurempi korkeapuustoisimmilla alueilla."

Lähde: 

Salmela, A. (2023). Peipot ja pajulinnut vähissä, vaelluslintuja liikkeellä. Birdlife nro 3 syyskuu 2023.

Rasti seinään, jos ensi keväänä kuulen peipon laulua tontillani. Ennen pystyin sanomaan, että pihastani alkaa metsä. Nyt vain voin todeta pihassani olevan metsää, mutta tontin ulkopuolelta alkaa avohakkuu!

Eilen ulkoilutin koiriani moton tehdessä tuhojaan. Aamulla aikuinen koirani reagoi haukkumalla motoa, mutta illalla se oli apaattinen eikä enää reagoinut koneeseen, vaikka se liikkui talomme lähellä. Koira tosin tunnistaa omistajansa mielenliikkeet, ja ehkä oma apatiani siirtyi koiraani. Yritin vain lohduttaa sitä, etten voinut estää katastrofia. 

Tokihan minä pohdin jo itseni kiinnittämistä kettingeillä puihin tai motoon. Mutta mitä se olisi hyödyttänyt? Ei yhtään mitään! Mitä yksi ihminen voi tehdä metsäteollisuutta kokonaisuutena vastaan?

Ja tiedoksi, että mäntyihin lyödyt merkit tarkoittavat, että puut menevät pylväiksi (kts. postaus 8.11.2024).

Tarinoita entisestä metsästä 3/1

 

Moto kaataa puita 2.12.2024

 Se on ollut painostavana jo pitkään, ikään kuin taakkana harteilla. Kuin pitkän hellejakson päättyminen hiljalleen kehittyvään kovaan ukkoseen, joka on särkenyt päätä jo useamman päivän, jomottanut. Päänsärkyyn, johon ei auta mikään lääke. Se on kuin sääilmiö - monsuuni, mikä vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen. 

Louis Bromfield kirjoitti vuonna 1937 alkuperäiskielellä The Rains Came, suomennettuna (1940) Sateet tulivat -kirjassaan väkevästi, miten luonnonmullistukset ja sääilmiöt vaikuttivat Intiaan sijoittuvan romaanin henkilöihin.

Minä olen siitä saakka, kun näin nuo punaiset hakkuusta ilmoittavat  Metsänhoitoyhdistyksen nauhat, tuntenut samanlaista epämääräistä epämukavuutta, ahdistusta, levottomuutta sisimmässäni. 

Metsästä tuhoutuu puiden hakkuiden myötä myös kenttäkerros, muurahaispesät ja -polut, näkyvät ja näkymättömät osat, ja siksi mielestäni Metsänhoitoyhdistys on epäkelpo nimitys, sillä sen kuuluisi olla Metsänhäväistysyhdistys.

Ja jokainen päivä siitä saakka metsässä kulkiessani olen joutunut kohtaamaan tuon ahdistuksen, jolle ei ole oikeita sanoja, sillä olen nähnyt nuo ilkkuvat, ivailevasti minulle hymyilevät punaiset nauhat liehuvan tuulessa tai mäntyihin lyödyt metrimitat joka ikinen kerta, pimeälläkin otsalampun valossa vain muistuttaakseen minulle tulevasta tuhosta, avohakkuusta.

Kunnes viimein viime perjantaina moto saapui voimakkain ajovaloin, ryskyen kuin kisakuntoon treenattu lihaskimppu kaatamaan puita viidasta ja tänään tuo Suomen metsäteollisuuden yksi kirkkaimmista kruunuista - mikä aikoinaan vei leivän tuhansilta metsureilta, vieden metsämiehiltä hevoset, sillä sisukkaat luotettavat rakkaat suomenhevoset joutuivat toimettomina makkaratehtaalle -  tuli ja kaatoi taloni takaa kaikki nuo puut, vielä uljaana loppunsa edellä ja hamaan loppuun saakka seisseet kuuset, männyt ja koivut! 

Yritin paeta kaatuvien puiden tömähdyksiä, polttomoottorilla käyvää teknologiaa vasten rikkoutuvan puun säleiksi repeytymistä milloin minkäkin äänen taakse - radion, tv:n, muttei mikään peittänyt sitä korvissani kuuluvaa kiljuntaa, jota kuolevat puut pitivät, kun ne leikattiin tyvestään irti, raiskattiin, kun niiden oksat karsittiin ja niiden latvus tai runko katkaistiin määrämittaisiksi osiin.

Se tuntui yhtä väkivaltaiselta kuin minusta pilkottaisiin raajoja poikki, nips, naps, nips, naps! Isoilla oksasaksilla joku jumalankaltainen olio napsuttelisi irti sormia, varpaita, ranteet, nilkat, kyynärnivelet, polvet, olat, lonkat. Jäljelle jäisi vain torso, eikä silläkään olisi enää mitään käyttöä.

Tai kuten Paavo Haavikko kirjoitti:

”En myy enää puita/ Ne ovat olentoja/ Eivät orjia tai kansalaisia byrokratian edessä”.