 |
| 10.4.2024 klo 06.01 |
Joskus kohtaamme elämässämme ihmisen, joka on väkevämpi kuin kukaan aikaisemmin tuntemamme. Hän oli aluksi potilaani. Ystävyimme, vaikka olin vetänyt tiukasti rajan yksityisyyteni ja ammatillisuuteni väliin. Tällä kertaa sain hyvän ystävän, ystävän jolle pystyi puhumaan kaikista asioista ilman suodatinta. Tsemppasimme toinen toistamme läpi elämän karikoiden.
Muistan pari vuotta taaksepäin. Olin menettänyt koirani vain pari viikkoa ennen ystävänpäivää. Ystäväni soitti, kun olin töiden jälkeen lähtenyt lenkille yrittäen hälventää ahdistustani ja suruani. Itkin puhelun aikana kaikkea mikä liittyi koiraani. Ystäväni kuunteli minua pitkän puhelun ajan, kunnes kyyneleeni loppuivat. En unohda sitä koskaan.
Ystäväni oli koira- ja luontoihminen. Aina jutellessamme hän kysyi koirani vointia ja luontohavaintojani. Näin keväisin hän oli kiinnostunut muuttolintujen saapumisesta.
Kiitos ystävyydestäsi J.M ❤
Hyvää matkaa ajasta iäisyyteen ✝️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti