Natura 2000

 

Panoraamakuva 27.5.2023

 Tämä on hienoa aikaa, kun voimme koirani kanssa tehdä pitkiä retkiä. Tämän päivänkin reissu oli sille ihan uppo outoa maastoa.

Olin suunnitellut meneväni katsomaan kaakkureiden (Gavia stellata) pesintää yhdelle lammelle, hieman kiertäen. No, kun pääsimme lähemmäs kohdetta, muutinkin mieleni ja menimme toiselle kaakkurilammelle. Eipähän siellä kaakkuria ollut, mutta yhtenä kesänä se siellä pesi, ja pakkohan se on joka vuosi tarkastaa. 

Sitten päätin vähän muuttaa vielä suunnitelmaa ja menimme Natura 2000 -suojelualueen vanhaan metsään (kuva). Olihan se aikamoista rämpimistä kulkea koira kiinnipidettynä suo-ojien, pusikoiden ja hakkuualueiden lävitse,  koska itse vanha metsä sijaitsi saarekkeena edellä mainittujen sisällä. Harvoin minun pitää huilata, mutta nyt tilanne vaati sen. Onneksi olin ottanut vähän vettä mukaan, ja reppuun pystyin laittamaan ylimääräiset vaatteeni. En ole kovin herkästi hikoilevaa tyyppiä, mutta nyt hiki valui päänahasta.

Mulasin toisen jalkanikin erään suo-ojan ylityksessä, muttei muita alaskirjauksia sattunut. Myöskään mitään erityisiä havaintoja en tehnyt vanhan metsän lisäksi.

En ole tainnut aikaisemmin kertoa, mutta järvi, minkä rannalla kotini on, on myös Natura 2000 -suojelualuetta. Sen takia vaalin tätä ympäröivää luontoa erityisesti.

Vielä tuosta lenkkireitin muuttamisesta. Olen siinä varsinainen velho. Harvoin teen sellaisen lenkin kuin olen alunperin suunnitellut. Mutta se tekeekin retkeilystä haastavaa, kun yrittää löytää ennen kulkemattomia reittejä, tai niin kuin tänäänkin, oli kulunut vuosia siitä kun kävin koirani kanssa kyseisellä kaakkurilammella. Viime vuosina olen kartoittanut kaakkurilampia pyörän selästä.