Kesä 43

 

Auringonlasku 30.7.2025 klo 21:44.

 Lamaannuttava helle! 

Aamulla kiersimme koirien kanssa järveä. Kuljimme polulla peräkkäin, aikuinen ja nuori koirani, minä peränpitäjänä ystäväni mailla, kun aikuinen koirani huomasi polulla kyykäärmeen (Vipera berus). Se sävähti ja perääntyi muutaman askeleen, jotta ehdin reagoida nuoren koirani kanssa. Nuori nimittäin – elämänsä ensimmäistä kesää eläessään – ilman mitään suodatinta säntää kaiken perään, oli sitten kyseessä perhonen, linnunpoikanen, myyrä tai tässä tapauksessa käärme. Nytkin sitä kiinnosti mustikkavarpujen (Vaccinium myrtillus) sekaan luikerteleva ihmetys!

Otsikkokuvassa ei näy, mutta kaikkialla leijailee nyt hiekkateiltä kantautuva pöly. Sadekuurot olisivat nyt tarpeen syystä jos toisesta! Täällä ei ole tullut yhtäkään ukkoskuuroa koko hellejakson aikana, joskaan en niistäkään välittäisi. Nämä sään ääri-ilmiöt ovat jo olemassaoleva fakta ja niihin pitää meidän tottua.

Lamaannuttavan helteen vuoksi ei jaksa oikein yhtään mitään. Pakolliset koiralenkit ja niiden jälkeinen avovesiuinti helpottamaan elimistön kuumenemista. Olen tähän mennessä uinut jo neljä kilometriä turvapoijun kera omassa järvessä. Hiukset ovat vedessä lillumisesta pehmeät ja pesuvälit pidentyvät.

Kesä 42

 

Mansikkasydän 29.7.2025

 Tällä viikolla alan vähitellen laskeutua lomamoodiin, sillä töitä on vain maanantaina ja perjantaina. Ensi viikolla on näin myös kahtena päivänä ja sitten alkaa kesäloma!

Maanantaina tullessani töistä pyörällä olikin kotitiellä "vastassa" minua kyykäärme (Vipera berus). Hätistelin sen tieltä metsään, ettei jäisi auton alle. 

Se oli ensimmäinen elävä kyykäärme tälle kesälle. Kuolleita kyllä olen nähnyt. Ystäväni kuvasi kyytä pihassani, kun nämä helteet alkoivat. Joka vuosi tästä kulkee kyy tai pari pihan poikki. Ja ne saavat ja ovat aina saaneet jatkaa matkaansa mihin hyvänsä ovat olleetkaan menossa.

Samaisella tiellä on jäänyt auton yliajamaksi useampi sammakko (Rana temporaria) ja rupikonna (Bufo bufo) nyt ihan viime viikolla. Samaa näkyä todistin myös asfalttitiellä. Houkutteleeko yön viileys niitä hyönteisjahtiin teille?

Niin ikään olen siirtänyt hengissä olevia sammakoita aamulenkeillä ojien pohjalle. Nekin ovat rauhoitettuja niin kuin käärmeetkin.

Koiran elämää ja vähän ihmistenkin 4

 

Kypsyviä karpaloita (Vacciniun subg. Oxycoccus) ja pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia) 27.7.2025

 Tutustuin viime keväänä edesmenneeseen naapuriini koirien kautta, tavatessamme yhtenevillä koiralenkeillä useita vuosia sitten.

Hänen koiransa oli ja on edelleen Suomen pystykoiran ja lapinkoiran risteymä, näyttäen pystykorvalta, mutta musta hännäntyvi paljastaa, että muitakin geenejä sillä on.

Viime talvena tulimme usein vastakkain aamulenkeillämme, kun meillä ihmisillä oli pimeässä otsalamput valaisemassa polkua ja minun koirillani pannoissaan värivalot erottamassa koirat toinen toisistaan. Naapurin koira haukkui jo kaukaa havaitessaan tulomme. Se oli kuin ilmoille lennähtänyt hyvän huomenen toivotus: "Teidät on rekisteröity!"

Naapurin koira, vaikka jo iällä, on hyvin nuorekas ja hyväkuntoinen. Liekö siihen osakseen syynä runsas kalaravinto, kun isäntä kalastaa omasta rannasta käsin.

Kuullessani naapurini siirtymisestä ajasta ikuisuuteen, lähdin seuraavana päivänä käymään heillä. 

Olin jo ihmetellytkin, ettemme olleet hetkeen törmänneet, saatika sitten koiran haukkua ollut kuulunut hetkeen. Pihaan mennessäni ajattelin oliko koiraa heillä enää ollenkaan, mutta sitten sen pää ilmestyi koirankopin oviaukkoon. Koira oli hyvin alakuloinen. Se nippa nappa tuli minua tai koiriani tervehtimään. Se oli melkeipä vihainen koiriani kohtaan. Se vain painui takaisin koppiinsa. Oli sydäntäsärkevää nähdä sen masennus ja suru menetetyn emännän vuoksi.

Silloin päätin käydä tervehtimässä heitä, koiraa ja leskeä säännöllisesti ja niin lupasin muistotilaisuudessa heidän lapsilleenkin.

Vähitellen leski ja hänen koiransa ovat piristyneet.

Tänään taas kävin vierailulla. Lesken koira kuuli jo kaukaa meidän tulomme. Sen haukkua kuului pihamaalta. Päästessämme heille vievälle tielle huutelin jo koiraa ja vislasin sitä. Näin kuinka se juoksi meitä vastaan "itkien" sille tyypilliseen tapaan, kun se on innoissaan kohtaamisestamme. Nyt se on taas oma itsensä, virkeä ja energinen🙏

Eläimetkin tuntevat surua ja menetystä!

Kesä 41

 

Lännenheisiangervon siemenet kypsymässä (Physocarpus opulifolius) 20.7.2025

 Nukun näin helteellä ikkunat auki niin, että toiveissani olisi läpi talon kulkeva yön viilentävä ilmavirta. Näinä tuulettomina öinä se on ollut turhaa.

 Edellisyönä heräsin siihen, kun ikään kuin yön kylmä sulka olisi sivellyt minua. Olin ilmeisesti potkinut lakanan päältäni pois, ja vaikka nukun myös yöpaitulissa, oli paljasta ihoa niin paljon näkyvissä, että heräsin moiseen tunteeseen.  Se oli voimakas tunne, joka tuli ja meni. Koirat eivät reagoineet siihen. 

Tänä aamuna lähdimme ennen kello kuutta hillaan ystäväni ja koirieni kanssa. Kurjet (Grus grus) huutelivat lähistöllä. Saimme noin seitsemän litraa marjoja.  Annoimme marjat eteenpäin. Ja vielä sinne jäi osa kypsymään.

Tänään aamupäivällä tuuli virisi ja terassilla oli miellyttävää istua varjossa. Ensimmäistä kertaa näille helteille. Osasin vain olla.

Metsä 4

 

Suutarin lesti 25.7.2025

  Metsä-otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

Isoisäni eli ukko oli ennen sotia Karjalan Räisälässä ollessaan suutari. Muistini mukaan ukko ei pitänyt siitä työstä ja siirtyikin maanviljelijäksi saatuaan kylmätilan Keski-Suomesta. Häneltä on jäänyt kuitenkin kuvan suutarin lestit muistoksi. Liekö sieltä tullut kiinnostukseni kenkiin?

Mieleeni palaa tarina 1980-luvun alusta. Olin likkakaverini ja hänen äitinsä kanssa elämäni ensimmäisellä Ruotsin risteilyllä. Olimme palaamassa junalla Turusta Tampereelle ja notkuimme ravintolavaunussa. Siellä paranteli krapulaansa pari meitä rutkasti vanhempaa miestä. Jossakin kohtaa toinen miehistä totesi jalkani suuriksi. 

Likkakaverini kanssa meillä molemmilla oli Tero Palmrothin Sport 2000-sarjaan kuuluvat tummansiniset mokkakengät. Teini-iässä lausuttu kommentti on jäänyt mieleeni aiheuttaen aikoinaan häpeääkin ja siihen maailman aikaan oli vaikea löytää isoja naisten kenkiä. Vieläkin joskus kenkäkaupoilla saattaa kenkämyyjä ihmetellä jalkani suuruutta, vaikkei se ole kuin 42.

Sanontoja:

Suutarin lapsella ei ole kenkiä. 

Sanonnan alkuperä on Englannista (1546) John Heywoodin kirjassa Book of proverbs: "The shoemakers children always go barefoot". Merkitys: "One often neglect those closest to oneself" eli "ihminen usein laiminlyö läheisempänsä". 

Lähde: kirjastot.fi

Suutari pysyköön lestissään.

"Eräs kreikkalainen maalari, joka asetti taulunsa nähtäväksi, jolloin eräs suutari arvosteli mitähän siinä esitettyjä kenkiä väärin maalattuina ja tällöin taiteilija vastasi: suutari pysyköön lestissään." 

Lähde: Hanhen selästä - Tiesitkö? Katkelma Viisasten kerho- ohjelmasta 7.7.2011. YleAreena.

Jäädä suutariksi.

"Suutarit kiersivät aikoinaan talosta toiseen valmistamassa kunkin perheen tarpeisiin sopivia kenkiä. Jos talo oli mukava ja siellä oli hyvä keskitys, saattoi suutari viipyä siellä pitkäänkin. Siitä tuli sanontatapa, että jos joku viivytteli jossain, jäi hän kuin suutariksi taloon.

Murteissa puhutaan, että jos lapsi ei synny ajallaan, jää hän suutariksi.

Yleisemmin suutari yhdistetään ammattinsa ohella pieleen menneisiin räjähdyksiin. Kun Porin rataa rakennettiin, sanoivat kiviä räjäyttäneet kivimiehet laukeamatta jääneitä latauksia suutariksi."

Lähde: Meritähti, P. (2016). Suutarit viivyttelivät töissä-antoivat nimen ammuksille ja yliaikaisille vauvoille. Yle. 27.5.2016.

Jos palaamme puihin...

Tonttini "ikipuut" säilyivät sodan jälkeiseltä hakkuilta liittyen jälleenrakentamiseen ja sotakorvauksiin. "Ikipuuni" olivat silloin vielä liian pieniä moiseen tarpeeseen.

"Toisen maailmansodan jälkeen, varsinkin heti 1940-luvun jälkipuoliskolla, rakentamisen tarve oli maaseudulla suuri, sillä maatiloja saaneet rintamamiehet ja kanta-Suomeen muuttaneet siirtolaiset tarvitsivat asuntoja. Tuona aikana levisi maaseudulle puolitoistakerroksinen asuinrakennus. Se on saanut nimensä siitä, että se on yksikerroksinen, mutta korkeahkossa ullakko-osassa on huone kummassakin päädyssä.

Hirrestä luopuminen oli rakennusteknisesti suuri murros. On siirrytty runkorakenteeseen, jossa pysty- ja vaakasuorista parruista koottu rakennusrunko täytetään laudoituksella tai muulla materiaalilla. Eristeenä laudoitusten välissä, lattioissa ja ullakoilla käytettiin sahanpurua ja kutterinlastua, mutta myöhemmin teollisuus alkoi käyttää tuottaa myös muita eristysaineita."

Lähde: Anttila, V. Räsänen, M. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia. 2. s. 117.

Mummolani, tyypillinen rintamiestalo 1970-luvun taitteessa. Valokuvaaja K.M.

Kiusantekoa👹 3

 

15.7.2025

 Olen tälle kesälle käynyt nyt 10 kertaa pyörällä töissä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta joka kerta aamuisin minut ohittaa pakettiauto, joka ei väistä minua ollenkaan. Autossa on suuri sivupeili ja jo pelkästään sen osuminen minuun voisi suistaa minut kohtalokkain seurauksin tieltä.

Aamuisin tiellä on vähän liikkujia, ja varsinkin vastaantulevia. Kaikki muut autoilijat ohittavat minut kohteliaasti reilulla marginaalilla, mutta tämä kiusanhenki ei.

Näin sattumalta kerran tämän henkilön: keski-ikäinen mies!

Kävin viime sunnuntaina kirkonkylällä lenkillä koirieni kanssa, kun olimme samalla reissulla pesemässä mattoja. Vaan, kuinkas kävikään? Erään talon pihassa näkyi tuttu pakettiauto. Tunnistin sen heti, sillä autossa on takaovessa ja kyljissä yrittäjän mainokset. Otin autosta kuvan ja rekisteritunnuksen ylös. Jaoin kuvan tietoineen läheisille ystävilleni siltä varalta, jos minun kävisi huonosti. Olisi ainakin yksi "tutkintalinja" lähteä asiaa selvittämään.

Viimeksi töihin ajaessani tutkailin ohjaustangon taustapeilistä lähestyviä autoja. Nähdessäni kyseisen auton lähestyvän minua eräällä suoralla, ajoinkin tien vastakkaiseen reunaan ja auton ohitettua minut palasin takaisin. Olipa helpottavaa ajaa loppumatka, kun ei tarvinnut pelätä tätä kiusaajaa.

Mikähän on tämän käytöksen taustalla?

15.7.2025

Kuvissa joitain orgaanisia "olioita" kiinni verkkomerkissä.

Kesä 40

 

Harmaalepän (Alnus incana) pahka 20.7.2025

 Tänään oli ainut vapaapäiväni, mutta lähdin anivarhain metsään katsomaan kantarelleja (Cantharellus cibarius), joita parisen viikkoa sitten löysin sormenpäänkokoisina. Niinhän siinä oli käynyt, että nuo sienen alut olivat kuivuneet niille sijoilleen jota kuinkin. Sieniä ei tarvitse odottaa pitkään aikaan.

Keräsin vähän mustikoita (Vaccinium myrtillus), mutta helteiden vain jatkuessa, nekin kuivuvat ellei satu löytämään kosteampaa kasvupaikkaa.

Voi luonnonmarjojen hinnat kohota pilviin!

Kirjoitin ketun (Vulpes vulpes) poikasesta pari viikkoa sitten. Pari eri henkilöä olivat myös nähneet sen tai sisaruksen tienposkessa elävänä ja myös kuolleena. Se taitaa olla uteliaisuuden suurin vaara – kuolema, kenelle tahansa.

Otsikkokuvassa on lepän pahka. Tuo leppä kasvaa omassa pihassani. Pahka lähes kiertää puunrungon ympäri.

Mitä ihmettä? 4

 

Suviruusu 'Poppius' (Rosa) 29.6.2025

 Kävin vajaa kaksi viikkoa sitten normi iltakävelylenkillä koirieni kanssa. Huomasin vasta seuraavana päivänä älykelloni "sekoilun". Kolmen kilometrin matka oli vaihtunut joksikin ihan muuksi.

12.7.2025

Kelloni mukaan olin kolmessa vartissa kävellyt 412 kilometriä! Kuntoni on noussut, muttei se nyt ihan noin kova ole🚶‍♀️

12.7.2025

Tässä vielä harjoituksen yksityiskohtia: keskinopeus 540,8 kilometriä tunnissa, korkein piste 1922 metriä ja lasku 1778 metriä!

Korkeinta pistettä voisi verrata Alppien johonkin huippuun🏔

Taisi Isoveli Valvoa ja aiheuttaa GPS-häiriöitä.

Aikamoista...

Kesä 39

 

Huopaohdakeella (Cirsium heterophyllum) pihlajaperhonen (Apori crataegi) 12.7.2025

 Helteiset päivät, lyhyehköt yöt ja työpäivät vievät veronsa. 

Viime vuonna tehty avohakkuu ihan taloni vieressä kuumentaa kotianikin, sillä aurinko pääsee porottamaan aamusta saakka talooni, kun ennen metsän varjostus suojasi lähemmäksi puoltapäivää auringon suoralta kosketukselta (kts. postaus 2.12.2024). Muutama puu avohakkuun ja taloni välissä ei eristä! Vaikka talossani on paksut hirsiseinät, ei lämpö pysy enää ulkopuolella. Helteiden takia koirien kanssa lenkkeily on ajoitettava aamuvarhaiselle ja iltaan. Useana iltana olen lähtenyt vasta klo 21:n maissa lenkille. Ennen kuin pääsen nukkumaan on kello jo pitkälti yli 22:n. Näin unet jäävät minulle liian vähäisiksi.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2024/12/tarinoita-entisesta-metsasta-31.html

Tänä aamuna aamulenkillä kuulin nuolihaukan (Falco subbuteo) äänen harjuilla. Sen ääni kuuluu tänne yhtälailla kuin kuikan (Gavia arctica) ääni järvelle. Kuikalla on viereisellä järvellä ainakin kaksi poikasta. Ainakin sen vuoksi, että siellä on useampi kuikan reviiri, joten poikasia voi olla muillakin pareilla. Omalla järvelläni ei tälle vuodelle kuikalle tullut poikasia. Liekö kylmä kevät ollut syynä?

Kesä 38

 

Pinkkiä sen olla pitää! Ketoneilikka (Dianthus deltoides) 20.7.2025

 Näin helteillä on oltava aikaisin liikkeellä, varsinkin koirien kanssa. Menimme pesemään vielä muutaman maton ja samalla sain tehtyä lenkin poikien kanssa aamuviileydellä.

Rusopajuangervo (Spiraea x billardii) 20.07.2025

Kaverukset odottavat aamulenkille lähtöä 13.7.2025

Rakoliiteri 17

 

19.7.2025

 Rakoliiteri alkaa täyttyä polttopuista. Saimme kuluneella viikolla molemmat väliaikaiset puupinot vietyä liiterin suojiin.

Ystäväni toi traktorin perälaatikolla polttopuutäydennyksen ja, kun olimme saaneet puut liiteriin huomasin sisiliskon (Zootoga vivipara) perälaatikon reunalla, johon ystäväni oli tehnyt tuppeensahatusta mäntylaudasta lisäreunaa. Liekö se tullut polttopuiden mukana muutaman kilometrin matkan ystäväni kotitilalta luokseni. Tervetullut faunan lisäys, sillä sisiliskoa en ole nähnyt varmaankaan pariin vuosikymmeneen pihalla, joskaan ei se sitä tarkoita etteikö niitä täällä olisi.

Sisilisko 19.7.2025, valokuvaaja I.P.

Sadonkorjuuta 4

 

19.7.2025

 Ystäväni kävi eilen hillassa (Rubus chamaemorus) ja sai kuusi kypsää marjaa! Kummastelin asiaa, sillä hän kävi "minun salaisella suollani", jossa kävin pari viikkoa sitten ja totesin, että kypsää marjaa on jo viikon kuluttua ja jonka olinpaikkaa ei tiedä minun lisäkseni kuin hän ja hänen veljensä. 

Menimme tänään uudestaan. Lähdimme jo ennen kello kuutta, kun oli vielä sopivan viileätä kulkea metsissä ja soilla. Pari hyttystä (Culicidae) kiusasi, mutta muutoin varsin mainio reissu, ja niinhän kävi kuin olin arvellutkin, ettei ystäväni tajunnut mennä avoimemmalle suosarakkeelle (ojitettu suo), josta nyt löytyi jo kypsää marjaa. Saimme kaiken kaikkiaan kolme litraa hillaa, jotka annoin ex-naapurilleni säilöttäväksi.

Olen pyytänyt häneltä hillakermakakun parin viikon kuluttua, kun yhdellä ystävälläni on syntymäpäivä ja se on hänen kakkutoiveensa.

Hillaa on tulossa paljon mittapuuni mukaan kyseiselle suolle, joten ainakin kerran täytynee vielä suolle lähteä ja todennäköisesti aamuvarhaisella, kun nämä helteet vaan jatkuvat.

Kesä 37

 

17.7.2025

 Kävimme eilen ex-naapurini kanssa Konnevesi-risteilyllä. Hänelle se oli ensimmäinen laatuaan, minulle kolmas. Joka kerta, kun olen risteilyllä ollut, on sää ollut erilainen. Vuonna 2015 oli kylmää ja vesisateista, 2020 oli aurinkoinen ilma mennessä, mutta pilvirintama "ajoi" meitä takaa ja sade alkoi jo matkan alkukolmanneksella. Eilen oli kovin helteinen sää koko päivän.

Konnevesi on järvenä samantapainen kuin Inarijärvi saariensa puolesta. Upea, näkemisen arvoinen! M/S Linnean kapteeni Seppo piti meistä matkalaista hyvän huolen, kertoili järven historiasta ja näytti kalasääsken (Pandion haliaetus) pesiä.

Matkamme suuntautui Konneveden satamasta Rautalammin puolelle Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Rantauduimme kalamajan laituriin Majaniemeen. Rannasta lähti kolmen vuoren vaellusreitti. Naapurini jäi laivalle, mutta minä kiersin reilun neljän kilometrin lenkin Loukkuvuoren laelle.

Viime kesänä kiersin ystäväni kanssa Kalajan lenkin, joka on yksi kolmen vuoren vaelluslenkistä. Sen varrelle pääsee autolla.

Näkymää Loukkuvuoren laelta etelän suuntaan 17.7.2025

17.7.2025

Loukkuvuoren lenkillä oli jo runsaasti suuria ja kypsiä mustikoita (Vaccinium myrtillus) ja variksenmarjoja (Empetrum nigrum), jotka antoivat helpotusta retkeilijän nestehukkaan. Lehdoissa lauloivat tiltaltti (Phylloscopus collybita), peukaloinen (Troclodytes troclodytes) ja ylempänä vuoren rinteellä punatulkku (Pyrrhula pyrrhula). Sisilisko (Zootoca vivipera) juoksenteli edelläni polkua pitkin, kunnes hävisi johonkin maakoloon. Polku on hyvin kivikkoinen, eikä sovellu nivelrikkoiselle.

Lenkin jälkeen laivalla oli lohikeittoa ja paikallista leipää lounaaksi. Jälkiruoaksi oli kahvia ja raparperipiirakkaa. 

Lounaan jälkeen kävin tekemässä Konnevesikasteen eli uimassa. Läheisellä kivellä oli kaksi kalatiiran (Sterna hirundo) jo lentokykyistä poikasta. Emo toi niille ruokaa siinä uidessani.

17.7.2025

Sääksen pesä (ja lintu lennossa) 17.7.2025

Kirja 12

Sain juuri luettua kirjailija Paulo Coelhon kirjan Alkemisti 1988 (suomennos 2002). Ajattelemisen aiheita on kirja täynnänsä.

 "Se että menetämme jossain vaiheessa otteemme elämään ja sitä alkaa hallita kohtalo." s. 32.

"Hänelle kaikki päivät olivat samanlaisia, ja kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta, ihmiset eivät enää huomaa mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu joka kerta kun aurinko matkaa poikki taivaankannen." s. 41.

"Suotuisan onnen periaate". Käsite, jonka voisin allekirjoittaa. Vertaan sitä helppoutta miten kaupungista maallemuutto onnistui; asunnon myyminen, talonrantaminen ja kaikki muu siihen liittyvä. Joku halusi minun kulkevan elämäntietäni. s. 42-43.

Kompassi koilliseen -blogini kertoo tuosta siirtymästä.

"Elämäntietään seuraava osaa kaiken minkä tarvitseekin osata. Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko." s. 157.

Paulo Coelho de Souza (s. 24. elokuuta 1947 Rio de Janeiro, Brasilia) on Brasilian menestyneimpiä kirjailijoita. Monet hänen teoksistaan kertovat päähenkilön matkoista, joilla on usein hengellinen tarkoitus. Teoksissa on runsaasti symboliikkaa.

Coelhon kirjoja on käännetty 69 kielelle ja myyty yli 160 maassa yli sata miljoonaa kappaletta, ja hän on siten portugalinkielisen kirjallisuuden myydyin kirjailija, jopa ohi Jorge Amadon. Vuonna 2002 hänet valittiin Brasilian kirjallisuusakatemiaan (Academia Brasileira de Letras).

Lähde: Wikipedia

Punalehtiruusu (Rosa glauca) 29.6.2025. "Tämä on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon." Lähde: vieraslajit.fi

Luonnon muodot 3

 

Koirani ovat mittakaavana pahkalle 13.7.2025

 Olen parin viikon ajan kuvannut pahkoja.

Ylen sivuston mukaan pahkat ovat kalliita epämuodostumia, mitkä voivat johtua hormonaalisesta kasvuhäiriöstä. Käsityöläiset työstävät pahkoista koriste- ja käyttöesineitä. 

Yleisemmin niitä on koivuissa (Betula) (kirjoittajan oma huomio). Visakoivut (Betula pendula var. carelica) ovat ihan oma lukunsa. Niiden runko on tavallisesti pahkainen.

Otsikkokuvassa on ystäväni mailla oleva suuri pahka, joka kiertää koko puun. Joku on käynyt pahkaa nyysimässä ja siksi se on mennyt pilalle. Puu on kuitenkin elävä. Ilman maanomistajan lupaa pahkoihin eikä muuhunkaan elävään tai kuolleeseen ei saa kajota, lukuunottamatta jokaisenoikeutta: marjat, sienet ja rauhoittamattomat kasvit ovat vapaasti noukittavissa.

10.7.2025

Hyvällä mielikuvituksella pahkan muodosta saa sydämen 29.6.2025

Tästä voisi saada laakean kulhon 29.6.2025

Lähde:

Rummukainen, A. (2013). Pahkat ovat arvokkaita epämuodostumia. Yle. 7.6.2013.

Rakoliiteri 16

 

Laajakulmalla otettu kuva 10.7.2025 

 Liiterin sisustamista on hyvä tehdä poutasäällä.

Minua jäi eilinen kohtaaminen ketun (Vulpes vulpes) poikasen kanssa vaivaamaan ja tänään töiden jälkeen (poikkeuksellisesti tänäänkin oli työpäivä) lähdin katsomaan paikkaa, jossa sen näin. Paikkahan ei ole kuin vajaan kolmen kilometrin etäisyydellä kodistani.

Etsin poikasta ja pesää molemmin puolin maantietä, mutten löytänyt mitään. Ketun koosta päätellen, se ei olisi voinut jaksaa tulla kaukaa. Minusta se näytti hyväkuntoiselta, joten hylättykään se ei tainnut olla.

Se oli vain kadonnut. Mieleen hiipi jo, että olinko nähnyt unta.

Kesä 36

 

Lumipalloheisi (Viburnum opulus) 29.6.2025

 Tänä aamuna ajaessani pyörällä töihin näin ketun (Vulpes vulpes) poikasen. Se kulki ihan omassa kuplassaan ylittäen maantien. Autoilija näki sen ja jarrutti. Päästessäni sen kohdalle kysyin, missä sun emos on? Siinä vaiheessa se kavahti ääntäni, perääntyi hieman. 

Oli se pieni ja ihan väärässä paikassa! Sen olisi pitänyt painia sisarusten kanssa eikä seikkailla maantiellä. Mikä sen sai lähtemään pesästä, on arvoitus.

Pentuja keskimäärin 3–5, syntyvät touko-kesäkuussa sokeina, kuuroina ja hampaattomina. Paino keskimäärin 100 g. Itsenäistyvät loppukesällä, sukukypsiä 10 kuukaudessa.

Lähde: 

LuontoPortti

Rakoliiteri 15

 

8.7.2025

 Tänään laitoimme kuin laitoimmekin jo täytettä liiteriin. Syynä positiivinen ongelma eli polttopuuta on niin paljon taivasalla ja sitä pitäisi saada vähitellen pitkäaikaissäilytykseen.

Osa puusta on viime talvena harvennettua koivikkoa, osa vuoden 2023–2024 talvelta. Viimeksi mainitut ovat ns. jurtasta - puupinosta, joka on tontillani (kts. postaus 19.5.2024).

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2024/05/polttopuita-29.html

Nyt liiteriin laitetuista puista osa on ns. hellamittaista ja osa metristä.

Metsä 3

"Puut ovat ehtineet kokea paljon enemmän kuin kukaan ihminen." s. 632.

"Hänen kielensä on metsän kieli: tuuli, havujen sipaisut, auringon lämpö sammalilla ja pihkan tuoksu." Anni Kytömäki  kirjoittaa kirjassaan Kultarinta (2014). s. 643.

Metsä-otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

"Omavaraistaloudessa maatalous oli ihmisille elämänmuoto. Perheen kaikki jäsenet osallistuivat samaan työhön, ja työ sitoi ihmisen mitä likeisimmin luontoon ja luonnon vuotuiseen kiertoon.

Siirtyminen markkinatalouteen ja erikoistuvaan maatalouteen eriytti tätä elämänmuotoa. Elettiin edelleen luonnon kiertokulun mukaan, mutta varsinkin kesäiset työjaksot (rehunkorjuu, elonkorjuu, puinti) lyhenivät (teknistymisen vuoksi, kirjoittajan lisäys) ja uudet työvälineet lisäsivät ihmisen valtaa luonnon yli." s. 105.

Takra. Ystäväni isä ajaa uutta traktoria kotiin ~ 1954. Valokuvaaja tuntematon

Kirjoitin 1.7.2025 (kts. postaus Metsä 2) miten traktori oli ainut motorisoitu kulkuväline isovanhemmillani 1950–1970-luvuilla. Maatilan myymisen jälkeen ei ollut edes sitä.

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/07/metsa-2.html

Yllättävää, ellei jopa ihmeellistä on se, että ystäväni isä myi ukolle ensimmäisen traktorin, Takran ~ vuonna 1962. Aluksi Takra oli ystäväni perheessä 1950-luvulla käytössä. Sitten ukko hankki kuvassa näkyvän MF:n jossakin 1960-luvun loppupuolella, ehkä?

Ystäväni muistaa, kun isovanhempani luopuivat maatilastaan 1970-luvun alkupuolella ja siihen aikaan oli tapana järjestää huutokauppa myytävän tilan koneille ja muulle tarpeettomaksi jäävälle tavaralle. Ystäväni isää oli kiinnostanut tuo MF 130, ja vieläkin enemmän MF 135-malli, jota ukolla ei ollut. Elämämme linkittyi jo tuolloin toisiinsa, osittain siis jo ennen minun elämääni!

MF 130 (Massey Ferguson) istun ukon sylissä 1960-luvun loppupuolella. Taustalla näkyvät vaalea aittarakennus ja punainen lato. Valokuvaaja K.M.

"Toisen maailmansodan jälkeen maatalouteen on yleistynyt traktori. Se on hankittu korvaamaan maatalouden hevosvoimaa, ja se on täyttänyt tehtävänsä niin perusteellisesti, että työhevoskanta on huvennut olemattomiin. Hevosen ja traktorien lukumäärä oli vielä 1960-luvun puolimaissa suunnilleen yhtä suuri (noin 140 000 kumpiakin), mutta vuosikymmenen kuluttua traktorien luku ylitti 200 000 ja hevosten jäi siitä kymmenysosaan." s. 100.

Kirjoittaja silittää ukon hevosta 1960-70-lukujen taitteessa. Valokuvaaja K.M.

Takra Oy oli 1950-luvun alkupuolella Tampereen Nekalassa toiminut traktorinvalmistaja. Linja-autoyhtiönä toimintansa aloittanut yritys alkoi valmistaa toisen maailmansodan aikana autojen varaosia. Tämän jälkeen tuotevalikoimaan kuuluivat mekaaniset kuormauslaitteet eli kiramot sekä hihnakuljettimet ja muut siirtolaitteistot, joita valmistettiin sotakorvausteollisuuden tarpeisiin.

Vuonna 1946 traktoripulan vallitessa yritys päätti aloittaa niiden valmistuksen. Seuraavan vuoden alussa yrityksen teknillinen johtaja, insinööri Aulis A. Lumme, määrättiin laatimaan suunnitelman traktorista.

Lähteet:

Anttila, V. Räsänen, M. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia. 2.

I.P.

M.P.

Wikipedia

Kesä 35

 

Mustikka (Vaccinium myrtillus) 5.7.2025

 Näin eilen kantarelleja (Cantharellus cibarius) tienposkessa aamulenkillä ja siksi lähdin tänään katsomaan mikä tilanne on metsässä.

Kantarellinappeja 5.7.2025

Samalla reissulla kävin suolla katsomassa hillojen (Rubus chamaemorus) tilannetta.

Hillat vaativat vielä aurinkoa 5.7.2025

 Vaan aina metsä palkitsee kulkijaansa. Näin metsopoikueen (Tetrao urogallus), hirven (Alces alces) makuupaikan ja löysin otsikkokuvan kypsät mustikat. Niitä olikin jo muutaman desilitran (dl) verran hakatun viidan reunamilla (kts. postaus 2.12.2024).

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2024/12/tarinoita-entisesta-metsasta-31.html

Ystäväni sanoi eilen, että Ulla-myrsky toi syksyn. Jos ei nyt ihan sitä, mutta lintujen laulu loppui kuin veitsellä leikaten. Käki (Cuculus canorus) taisi pelästyä meitä, kun kerran kukahti kesän kiihkeyden lopulle.

Rakoliiteri 14

 

Ruukussa kasvaa lapinorvokki (Viola biflora) 5.7.2025. Sain lapinorvokin ystäväni leskeltä

 Rakoliiterin päivitys. 

Maalipintaa täytyy vielä stilisoida, laittaa oven ripa ja rännit paikoilleen. Sitten se voisi olla siinä.

Kesä 34

 

Juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') 29.6.2025

 Perjantaisin minulla on normaalisti etäpäivä, mutta Ulla-myrskyn vuoksi, ja varmuuden välttämiseksi, lähdinkin läsnätöihin työpaikalle. Kokemuksesta olen oppinut, ettei täällä maalla aina kaikki suju kuin rasvattu. Joko sähköt tai nettiyhteydet pätkivät, tai molemmat.

Nyt on taas yksi työläs viikko kahlattu lävitse!

Kesä 33

 

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) 29.6.2025

  Eilen oli ensimmäinen kerta, kun pystyin jättämään yhden välikerroksen vaatetta pois pyöräillessäni aamulla töihin. Kevyemmät hanskat tosin oli vielä koko matkan käsissäni. Niin erilaisia ovat kesät toisiinsa verrattuna.

Mieluummin viileää kuin kuumaa.

Pyöräillessä lasken nähtyjä ja kuultuja lintulajeja. Eilen kuului vielä 27 lajia, kun keväällä saldo oli reilusti yli 30.

Vaan olipa viileydestä huolimatta ihania tuoksuja matkan varrella. Näin iltapäivällä useita valkolehdokkeja (Plantanthera bifolia), pienen tihentymän itse asiassa, kukkivan tien reunassa lehtomaisessa kohdassa. Se varmaankin aamulla levitti voimakasta tuoksuaan, kun ne ohitin niitä huomaamatta.

Metsä 2

 "Metsä tietää meistä aina enemmän kuin me siitä." Anni Kytömäki kirjoittaa kirjassaan Kultarinta (2014), s. 543.

Metsässä löytää rauhan. Samanlailla minuun toimii kuorolaulu. Se rauhoittaa, maadoittaa. Ikään kuin ymmärtäisi oleellisen.

Tänään on ollut hyvä päivä. Seesteinen. Olisivatpa muutkin päivät tällaisia.

Isoisäni eli ukko 1982, valokuvaaja L.M.

Minun on viime aikoina ollut vaikea löytää levollisuutta. Mieli palaa muistoihin ja edellisiin sukupolviin, aikaa ennen kännyköitä. Kiireettömyyteen ja läsnäoloon. Silloin vielä kun postikin kulki.

Otsikkokuvassa ukko on tulossa kauppareissulta mökillä oltaessa. Isovanhemmillani ei ollut autoa. Traktori oli vielä silloin hevosen ohella, kun he viljelivät maata ja pitivät pientilaa. Karjaakin oli; muutama lehmä, kanoja, lampaita. Silloinkin ukko kävi traktorilla kauppa-asioilla kauppalassa. 

Myytyään maatilansa he hankkivat kauppalasta kerrostaloasunnon ja mökin naapuri kunnasta. Nyt minä asun mökkiä tai taloa entisen mökin paikalla. 

Ukko kävi mökiltä pyörällä kaupoilla 10 kilometrin päässä. Tuolloin vielä oli jonkinlaista julkista liikennettä, mutta hyväkuntoisena miehenä hän teki ainakin kerran viikossa kauppareissun pyörällä. Siihen maailman aikaan mummo leipoi leivät, pullat, kakut Porin Matissa tai kaasu-uunissa, ukko kalasti muttei koskaan metsästänyt. Mummo loihti ruoat vaatimattomista aineksista. Paljon käytettiin metsän antimia.

Palaan taas 140 vuotta ajassa taaksepäin, silloin kun oletan tonttini mäntyjen saaneen alkunsa joskus vuoden 1885 tienoilla.

"Metsä- ja kaskimaat olivat entisajan karjanlaitumia, koska niittylaitumia oli harvassa ja viljellyt laitumet tulivat käyttöön vasta maatalousuudistuksen jälkeen. Metsien moninaiskäytön lisääntyessä metsälaiduntaminen kiellettiin (vuonna 1864), joskin  sitä paikoin harjoitettiin vielä toiseen maailmansotaan asti." s. 92

"Suomen maatalous oli 1860-luvulle asti viljantuotantovaltaista, mutta sen jälkeen alkoi tuotantosuunta muuttua karjatalouden suuntaan. Tuotantosuunnan muutos kulki kohti markkinataloutta, ja myyntiin tarkoitettua tuotantoa pyrittiin lisäämään alueellisiin olosuhteisiin sopeutuvalla tavalla. Pientiloilla maatalouden erikoistumista ei voitu viedä kovin pitkälle. Maatilojen oli tuolloin säilytettävä omavaraisuutensa, jossa karjatalous, viljanviljely ja metsätalous liittyivät toisiinsa." 

"Niin kauan kuin Suomen kuljetusolot olivat puutteelliset, maan sisä- ja pohjoisosissa elettiin perinteistä, hyvin pitkälle omavaraista elämää. Liikenneolojen parantuminen 1800-luvun loppupuolella sananmukaisesti valmisti tietä muutokselle, jossa maataloustuotantoa voitiin suunnata entistä enemmän kaupaksi käyviin tuotteisiin ja jossa ostotavara lisääntyi." s. 95.

"Suomen maatalous sitoutui kuitenkin 1800-luvun loppupuolella kansainväliseen markkinatalouteen entistä verroin kiinteämmin. Oli avattu tie lisääntyvään rahatalouteen. Puunmyynnistä saadut käteisvarat kiihdyttivät kehitystä runsasmetsäisessä  ja - vesistöisessä Sisä-Suomessa." s. 95-96.

Lähde: 

Anttila, V. Räsänen, M. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia. 2.

1.7.2025 lentomuurahaisten parveilua, kyseessä punakekomuurahaiset (Formica rufa)