Metsä 4

 

Suutarin lesti 25.7.2025

  Metsä-otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.

Isoisäni eli ukko oli ennen sotia Karjalan Räisälässä ollessaan suutari. Muistini mukaan ukko ei pitänyt siitä työstä ja siirtyikin maanviljelijäksi saatuaan kylmätilan Keski-Suomesta. Häneltä on jäänyt kuitenkin kuvan suutarin lestit muistoksi. Liekö sieltä tullut kiinnostukseni kenkiin?

Mieleeni palaa tarina 1980-luvun alusta. Olin likkakaverini ja hänen äitinsä kanssa elämäni ensimmäisellä Ruotsin risteilyllä. Olimme palaamassa junalla Turusta Tampereelle ja notkuimme ravintolavaunussa. Siellä paranteli krapulaansa pari meitä rutkasti vanhempaa miestä. Jossakin kohtaa toinen miehistä totesi jalkani suuriksi. 

Likkakaverini kanssa meillä molemmilla oli Tero Palmrothin Sport 2000-sarjaan kuuluvat tummansiniset mokkakengät. Teini-iässä lausuttu kommentti on jäänyt mieleeni aiheuttaen aikoinaan häpeääkin ja siihen maailman aikaan oli vaikea löytää isoja naisten kenkiä. Vieläkin joskus kenkäkaupoilla saattaa kenkämyyjä ihmetellä jalkani suuruutta, vaikkei se ole kuin 42.

Sanontoja:

Suutarin lapsella ei ole kenkiä. 

Sanonnan alkuperä on Englannista (1546) John Heywoodin kirjassa Book of proverbs: "The shoemakers children always go barefoot". Merkitys: "One often neglect those closest to oneself" eli "ihminen usein laiminlyö läheisempänsä". 

Lähde: kirjastot.fi

Suutari pysyköön lestissään.

"Eräs kreikkalainen maalari, joka asetti taulunsa nähtäväksi, jolloin eräs suutari arvosteli mitähän siinä esitettyjä kenkiä väärin maalattuina ja tällöin taiteilija vastasi: suutari pysyköön lestissään." 

Lähde: Hanhen selästä - Tiesitkö? Katkelma Viisasten kerho- ohjelmasta 7.7.2011. YleAreena.

Jäädä suutariksi.

"Suutarit kiersivät aikoinaan talosta toiseen valmistamassa kunkin perheen tarpeisiin sopivia kenkiä. Jos talo oli mukava ja siellä oli hyvä keskitys, saattoi suutari viipyä siellä pitkäänkin. Siitä tuli sanontatapa, että jos joku viivytteli jossain, jäi hän kuin suutariksi taloon.

Murteissa puhutaan, että jos lapsi ei synny ajallaan, jää hän suutariksi.

Yleisemmin suutari yhdistetään ammattinsa ohella pieleen menneisiin räjähdyksiin. Kun Porin rataa rakennettiin, sanoivat kiviä räjäyttäneet kivimiehet laukeamatta jääneitä latauksia suutariksi."

Lähde: Meritähti, P. (2016). Suutarit viivyttelivät töissä-antoivat nimen ammuksille ja yliaikaisille vauvoille. Yle. 27.5.2016.

Jos palaamme puihin...

Tonttini "ikipuut" säilyivät sodan jälkeiseltä hakkuilta liittyen jälleenrakentamiseen ja sotakorvauksiin. "Ikipuuni" olivat silloin vielä liian pieniä moiseen tarpeeseen.

"Toisen maailmansodan jälkeen, varsinkin heti 1940-luvun jälkipuoliskolla, rakentamisen tarve oli maaseudulla suuri, sillä maatiloja saaneet rintamamiehet ja kanta-Suomeen muuttaneet siirtolaiset tarvitsivat asuntoja. Tuona aikana levisi maaseudulle puolitoistakerroksinen asuinrakennus. Se on saanut nimensä siitä, että se on yksikerroksinen, mutta korkeahkossa ullakko-osassa on huone kummassakin päädyssä.

Hirrestä luopuminen oli rakennusteknisesti suuri murros. On siirrytty runkorakenteeseen, jossa pysty- ja vaakasuorista parruista koottu rakennusrunko täytetään laudoituksella tai muulla materiaalilla. Eristeenä laudoitusten välissä, lattioissa ja ullakoilla käytettiin sahanpurua ja kutterinlastua, mutta myöhemmin teollisuus alkoi käyttää tuottaa myös muita eristysaineita."

Lähde: Anttila, V. Räsänen, M. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia. 2. s. 117.

Mummolani, tyypillinen rintamiestalo 1970-luvun taitteessa. Valokuvaaja K.M.