Talvi 3

 

29.3.2023, -14°C

 Eilinen lumituisku tukkoisti tietä. Ainoastaan jänis (Leporidae) oli kulkenut tietä pitkin. Olin hilkulla saada koskikarasta (Cinclus cinclus) hyvän valokuvan, kunnes koirani pelästytti linnun kauemmas. Kovin tyypillistä koiranomistajan elämää! 

Hieno aamu😃

Polttopuita 4

 Olen lomaviikolla ja täytyihän sitä tehdä vähän polttopuita. Tällä kertaa metrin mittaisia koivupöllejä halottiin hydraulihalkojalla (Hakki pilke). Vaikka lumensekainen koillistuuli puhalsi, ei kylmä vaivannut.

Paljon oli ystävälläni luottoa, kun päästi minut koneenkäyttäjäksi🙈

Kirja 2

 

Richard Powers: Hämmästys 2021 (suomennos 2022 Antero Tiittula). 367 s

"Olisi tehnyt mieli selittää sille äijälle, että jokainen elävä tällä onnekkaalla pikku pallolla oli osa kirjoa. Sitähän kirjo on. Olisi tehnyt mieli sanoa, että elämä itsessään on kirjohäiriö, jossa jokainen meistä värähtelee ainutlaatuisella taajuudellaan katkeamattomassa sateenkaaressa." s. 12.

"Yksi Fermin paradoksin ratkaisuista oli niin outo, että en uskaltanut kertoa sitä Robinille. Hän olisi nähnyt painajaisia monta kuukautta. Tuhat biljoonaa hermoyhteyttä lepäsi ilmatäytteisellä retkityynylläni vieressäni: yksi synopsis kahdentuhannenviidensadan linnunradan jokaista tähteä kohtaan. Monia tapoja ylikuumeta.

Mutta tämä on se ratkaisu, jota en koskaan kertonut hänelle: Oletetaan, että elämä on helppo polkaista käyntiin tyhjästä. Oletetaan, että sitä on pulpahdellut kosmisen jalkakäytävän jokaisesta halkeamasta jo biljoona vuosia ennen kuin maapalloa oli olemassa. Ilmestyihän se tännekin saman tein, kun planeetta oli päässyt tasapainoon, ja samoista aineista, joita löytyy kaikkialta maailmankaikkeudesta." s. 48.

Tarina jatkuu oletuksilla Fermin paradoksista, mutta haluaisin tässä yhteydessä mainita uutisen Helsingin Sanomista tänään: urasiilia, solujemme rna:n yksi tärkeä peruspalikka, on löytynyt näytteenotossa yli 200 miljoonan kilometrin etäisyydellä maapallosta astroidilta nimeltään Ryugu. "Löytö osoittaa, että tuntemamme elämän perustavia osia voi esiintyä muilla taivaankappaleilla – ehkä jopa muissa aurinkokunnissa."

Kirjan lukeminen on vielä kesken, mutta mitä hienoja assosiaatioita paraikaa tapahtuu omassa päässäni ja maailmankaikkeudessa, sillä Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan luotain on laskeutumassa maahan 24.9.2023 ja tuomassa mukanaan pöly- ja kivinäytteen toiselta astroidilta, nimeltään Bennu. Ja mottoni oppia ainakin yksi uusi asia päivässä on tälle päivälle Fermin paradoksi.

Richard Powers (s. 18. kesäkuuta 1957 Evanston) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän sai vuonna 2006 National Book Awardin teoksesta The Echo Maker (suom. Muistin kaiku) ja vuonna 2019 Pulitzer-palkinnon teoksesta The Overstory (suom. Ikipuut).

Powersin tuotannossa toistuvia teemoja ovat tiede ja tutkimus sekä musiikki. Hän on opiskellut yliopistossa fysiikkaa ja kirjallisuutta. Powers on työskennellyt tietokoneohjelmoijana ja opettanut luovaa kirjoittamista Stanfordin yliopistossa.

Fermin paradoksi on astrobiologiaan, älyllisen elämän olemassaoloon liittyvä paradoksi ja astrobiologian kulmakivi. Se voidaan muotoilla seuraavasti: jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, miksi tätä ei ole havaittu? Pelkästään omassa galaksissamme Linnunradassa pitäisi olla miljardeja ja taas miljardeja planeettoja, ja jo suhteellisen alkeellisella tekniikalla koko Linnunradan olisi pitänyt jo olla asutettuna 5–50 miljoonassa vuodessa eli maailmankaikkeuden ikään nähden hyvin lyhyessä ajassa.

Paradoksi on saanut nimensä fyysikko Enrico Fermin aikoinaan esittämästä kysymyksestä "Missä kaikki ovat?".

Lähteet: 

Paukku, T. (2023). Asteroidin pölystä löytyi elämän perusosanen – Se vihjaa, että elämää voi syntyä  aapallon ulkopuolellakin. Helsingin Sanomar 28.3.2023.

Wikipedia

Kirja

 Halusin sivistää itseäni ja tutustuin itselleni uuteen kirjailijaan nimeltä Karl Ove Knausgård. Tämä Ikuisuuden sudet on hänen uusimman kirjansa suomennos (2023). Mutta, mutta... miksi pitää kirjoittaa niin yksityiskohtaisesti? Jos wc-toiminnoistakin pitää kirjoittaa niin tarkasti, kun varmasti jokainen lukija tietää mitä siellä pääsääntöisesti tehdään.

Sivuilta 623-652 on erikoinen, jotenkin irrallinen luku teemana mm. Venäjän rautatiet. Se oikeastaan kertoo kirjailijan valinnoista kirjansa suhteen. Jotenkin lukijana oli vaikea jättää hyvästit Syvertille tai Alevtinalle, kun aikajanalla hypitään vuosikymmenistä toiseen. Kerronnallinen jännite hajoaa.

Jälkiä 6

 

26.3.2023

 Kirjoittaessani eilen lumihangessa rämpimisestä, tein tänään kovimman sellaisen lenkin. Reitti oli sama kuin monesti aikaisemminkin, mutta viikolla olleet suojakelit ja sen jälkeen tullut lumi ja pakkanen, teki hangesta kerroksellisen. Se ei kuitenkaan kestänyt painoa, vaan jokaisella askeleella jalka upposi kerroksiin tehden liikkumisesta epävakaata ja raskasta. Oikea jalkani ei tykännyt yhtään tästä jutusta.

Minulla on nyt sellainen älykello, mikä mittaa myös sydämen sykettä. Kello ja liikunta-appi (sovellus) mittaavat mm. edistymistä, voimavaroja, unta, askelia, matkaa, aikaa ja kaloreita. Tämän päivän harjoituksen jälkeen appi ilmoitti, että voimavarat on 0%. Ja siltä se kyllä tuntuikin!

Alimmassa kuvassa näkyvät myös hirven/hirvien (Alces alces) jäljet kulkevan poikittain omiini ja koiran jälkiin verrattuna. Niitä ei ollut viikko sitten ja itse asiassa hirvien jälkiä ei ole näkynyt moneen viikkoon. Liekö kevät laittanut niitä liikkeelle, vaiko talvilaitumen sapuska loppunut.

Eipä tätäkään havaintoa olisi, jos kulkisi vain aurattuja teitä pitkin.

Radio

 Tänään näkyi aurinko pitkästä aikaa iltapäivällä. Viime yönä ja tänään pyrytti reilusti uutta lunta ihan kiitettävästi kinostumiseen saakka. Lenkkeily lumihangessa rämpiessä alkaisi jo riittämään. Vaikkakin mieluummin tätä kuin loskaa ja kuraa.

Panoraama-kuva. Koira poseeraa puhtaalla lumella, 25.3.2023

Tänään on penkkiurheilijan juhlapäivä, kun Japanista tulee taitoluistelun MM- kisat ja Lahdesta Salpausselän kisat. Erityisesti maastohiihto on mieluista seurattavaa. 

En voi sanoa olevani kummoinenkaan penkkiurheilija, ja itseasiassa minulta meni kauan tajutessa mitä penkkiurheilu tarkoittaa🤭 Ehkä sekin kertoo, että mieluummin harrastin itse liikuntaa ja urheilua kuin että seurasin sitä televisiosta tai radiosta. 

Lapsuudesta muistan, että isoisäni (kutsuttiin ukoksi) kuunteli yleisurheilua radiosta ollessamme kesäisin mökillä. Siitä on varmasti itselleni jäänyt elämys kuunnella radiota. Mielikuvissaan voi hyvän urheiluselostajan kertomuksesta 'nähdä' urheilutapahtuman.

Radiota kuunnellessa jää vapaus tehdä samanaikaisesti muitakin töitä; ruoanlaittoa, siivousta, vaatehuoltoa, jumppaa tai vain levätä. Television katsominen sitoo paljon enemmän.

Huomenna ollaan jo kesäajassa. Kuinka tämä aika kiiruhtaakin⏳

Talvi 2

 

 Kuvassa on tyypillinen ilmiö maaseudulla, kun tiet pehmenevät. Automaattivaihteisella autolla olen hätää kärsimässä, vaikka saan valittuakin vaihdekepistä myös manuaalivaihteita. Auto uppoaa lumeen kuin veitsi sulaan voihin.

Olen saanut uuden seuraamiskohteen ja kuin aitiopaikan teerien (Lyrurus tetrix) pitäessä soidinmenojansa järven jäällä aivan nenäni edessä.

Läheisillä joilla on näkynyt kaksi koskikaraa (Cinclus cinclus). En ole aikaisempina vuosina nähnyt kuin yhden koskikaran kerrallaan. Mukavia luontohavaintoja.

Kansalaisvelvollisuus tuli täytettyä tänään. Käyhän sinäkin äänestämässä 🗳

Talvi

 Tämä talvi on kestänyt jo yli 4 kuukautta tällä leveysasteella. Ja vaikka on ollut lämpötilan sahausta täälläkin, lumipeite on säilynyt. Talvi jatkunee vielä toistaiseksi.

Tein mielenkiinnosta eri medioiden vaalikoneita. Jokainen vaalikone painottaa hieman eri asioita ja sainkin kolmen eri puolueen ehdokkaan ensimmäiseksi. Löysin kuin löysinkin hyvän ehdokkaan juurikin vaalikoneen avulla. Ensi viikolla alkaa jo ennakkoäänestys. Sinne sitten!

Olen tehnyt vuosikausia Luonto-liiton Kevätseurantaa. Otsikon mukaisesti on ollut (mahdotontakin) saada vielä keväisiä havaintoja kupongilleni. Toukokuu onkin sitten kiireistä aikaa kaikinpuolin luonnon heräämisen kannalta.

Polttopuita 3

 

Käki harjakorkeudessa 16.3.2023

 Olen pitänyt tällä viikolla tammikuulta sairausloman alle jääneitä lomapäiviä. Koko viikko tulee menemään polttopuuhommissa enempi vähempi.

Tervaksia on melko paljon lumpeissa. Se selittyy sillä, että viita mistä lumpit tulivat, on mäntymetsää. Tervaspuut eivät välttämättä kelpaa metsäteollisuudelle, koska "se on periaatteessa haitaksi saannolle, jos puussa on mukana enemmän muuta kuin kelvollista kuitua. Toki tervas saadaan erotettua mustalipeäksi, joka kelpaa sivuvirtoihin ja polttoon (energiaksi)".

Alakuvassa on tyypillinen tervas. Sen huomaa klapin painosta ja tuoksusta. Painoa saattaa olla normaaliin klapiin verrattuna jopa kolminkertainen määrä.

Tervas on havupuun, etenkin männyn, pihkaista puuainesta, jota käytettiin muun muassa tervanpolttoon. Tervas syntyy elävän havupuun vahingoittuessa ja keloutuessa hitaasti. Tervaista puuainesta syntyy myös ruostesienten aiheuttaman tervasrosotaudin vaivaamiin puihin runsaan pihkavuodon johdosta. Tervanvalmistuksen raaka-ainetta eli pihkaista puuainesta tehtiin aiemmin myös vahingoittamalla (koloamalla) mäntyjä tarkoituksellisesti. Tervas säilyy pitkään pihkaisuutensa ansiosta. Sitä voi käyttää myös sytykkeenä tulta tehdessä.

Saanto tarkoittaa kemiassa kemiallisessa reaktiossa muodostuvan tuotteen ainemäärän suhdetta teoreettiseen saantoon eli tyypillisesti reaktion rajoittavan lähtöaineen ainemäärään tai tasapainoreaktioissa tasapainokertoimista laskettuun teoreettiseen saantoon. Teoreettisessa saannossa otetaan huomioon myös reaktion stoikiometria. Saanto ilmaistaan useimmiten prosenttilukuna. Suurin mahdollinen teoreettinen saanto on 100%. Käytännössä teoreettista saantoa ei voida saavuttaa johtuen mahdollisista sivureaktioista ja häviöistä tuotteen eristyksen ja puhdistuksen yhteydessä.

Lähteet:

Virtanen, M. (2023). Henkilökohtainen tiedonanto 15.3.2023.

Wikipedia

Tervas

Polttopuita 2

 

Tänään aloitimme uuden 'käen' tekemisen. Eikä huono sää haitannut touhuilua. 'Käki' viittaa entiseen pyöreään polttopuiden häkkiin. Siihen teki leppälintupari (Phoenicurus phoenicurus) pesän ja kasvattivat käenpoikasen (Cuculus canorus) lentokykyiseksi (kts. blogini Kompassi koilliseen postaus 14.7.2021). Siitä tapauksesta juontaa nimitys 'käki'. Lyhyt ja ytimekäs.

Ystäväni pilkkoi metriset lumpin osat lyhyemmiksi. Tässä kasassa on noin neljännes lumpeista. Kaikki eivät tule mahtumaan 'käkeen'. Tai siitä tulee ainakin hirmu korkea.

Polttopuita

Halkaisuruuvi, mikä saa energiansa traktorista

 Tässä päivänä muutamana ystäväni aloitti urakoimaan halkaisuruuvilla lumppikasaa. Lumpit saimme talon takaa olevasta viidasta syksyllä 2021. 

Tänään hän sai lumpit halottua. Peitimme puukasat toistaiseksi, koska huomiseksi on luvattu jopa vesisadetta. 

Osa halkaistuista lumpeista

Koira nauttii hyvästä seurasta ja auringosta😘

Hylkyleikko on järeän puun rungosta katkaistu hylkypölkky, joka ei kelpaa tukiksi eikä kuitupuuksi lahoisuutensa tai muun vikaisuutensa vuoksi. Hylkyleikko voidaan käyttää metsäenergiapuuna (polttopuuna) vaikkapa hakettamalla se muun hakkuutähteen joukkoon tai se voidaan jättää paikalleen lahoamaan metsäluonnon lahopuuta tarvitsevan eliöstön ravinnoksi.

Tyvileikko eli tyveys on puunrungon juuripäästä katkaistu, tyvetty, puuainekseltaan viallinen pölkky. Yleinen viallisuus puun tyvessä on maannousemasienen aiheuttama laho.

Välileikko on puunrungon keskiosasta mutkien tai oksien vuoksi poiskatkaistu pölkky.

Arkikielessä tyvileikkoa nimitetään myös lumpiksi ruotsin tyveystä tarkoittavan lump-sanaan perustuen. Verbi lumpata juontuu ruotsin sanasta lumpa, tyvetä.

Lähde: Wikipedia

Kohtaamisia metsässä

 Jatkan tänään saman otsikon alla kirjoittamista kuin blogissani Kompassi koilliseen.

Eilen olin koirani kanssa lenkillä samaisessa paikassa kuin reilu viikko sitten löytäessäni ahman (Gulo gulo) jäljet. Tällä kertaa metsään johti ahkion ja miehen jalanjäljet. Lähdin jälkiä pitkin kävelemään, koska pakkanen oli hyvin kovettanut ahkion painaman syvennyksen. En oikein tiedä mitä ajattelin metsästä löytäväni, mutten ainakaan sitä mitä sieltä lopulta löysin.

Metsästä oli haettu vanhoja, kaatuneita puita pois. Rungot oli kaivettu lumihangesta, pilkottu ja kuljetettu tien varteen. Osa oli haettu autolla, osa oli kuljetettu ahkiolla pois. Uudelle lukijalle kerron sen, että olen opetellut tunnistamaan ja seuraamaan erilaisia jälkiä maastossa jo runsaat kaksi vuosikymmentä.

Tiesin puiden olevan vanhoja, koska esimerkiksi yksi mänty oli kaatunut lähemmäs 10 vuotta sitten, ja opetin samaisesta puusta koiraani Uskoa, joka oli kovin innokas käpyjen perään, ottamaan niitä latvuksesta ja monet kerrat siinä kohtaa leikimme puun ympärillä.

Tämä toiminta kertoo aikamoisesta epätoivosta, jos polttopuut ovat lopussa, ei ole rahaa niitä ostaa ja talvi vielä jatkuu. Eikä vanhassa maatavasten olleessa puussa ole juurikaan lämpöarvoa. 

Kieppi

 Ollakseni tavoilleni uskollinen, tykkään rämpiä metsässä näin talvellakin. Menoani on tietysti haitannut hermovaurioni, enkä olekaan mennyt maastoon juurikaan metsäsuksilla. 

Tänään jalkauduin ihan kävellen ja löysin ainakin parikymmentä teeren (Lyrurus tetrix) kieppiä. Lintu jättää 'käyntikorttinsa' kiepin perälle. Kuluneella viikolla oli kylmiä öitä, lämpöisiä päiviä. Luultavimmin muutaman linnun parvi on yöpynyt eri kiepeissä erillisiä öitä. 

Tämä oli ensimmäinen näin monen kiepin löytö ja olihan metsäkanalintukoirallakin 'vientiä'.

Jälkiä 5

 

 Kuvassa kuolleen männyn kaarna on hakattu irti puun juurelle. Tällaisia puita näkyy useampia harjulla, jossa käymme lenkillä. Luultavimmin palokärjellä (Dryocopus martius) on ollut viime aikoina ruoasta pulaa, kun jäljet ovat tuoreita, toisin sanoen kaarnanpalaset ovat hangen päällä.

8.3.2023 kirjoitin postauksessani käpytikan (Dendrocopos major) joutumisesta petolinnun saaliiksi ja siitä seuranneesta käpytikkatyhjiöstä. Eipä se kauaa kestänyt. Tänään oli jo koiraskäpytikka ruokinnalla ja toinen pärryytti sähkötolpan metallia pihani reunassa reviirinsä merkiksi. 

Täällä on runsaasti käpytikkoja. Sen pesimäkannaksi on arvioitu 300.000–500.000 paria. Uhanalaisuusluokituksessa se on elinvoimainen, rauhoitettu.

Lähde: https://luontoportti.com/t/609/kapytikka

Ystävän tuoma kaunis kimppu

Jälkiä 4

Laskevan auringon punertavat puunrungot 8.3.2023

Ystäväni pääsi yllättämään varpushaukan (Accipiter nisus) "noutopöydästään" taloni lintujen ruokinnan läheisyydestä. Tänään oli tarjolla käpytikkaa (Dendrocopos major).

Nyt taitaa jonkin aikaa olla hiljaista käpytikan keväisestä rummutuksesta, kunnes tyhjiö taas täyttyy. Sitä odotellessa.

Käpytikan jäännöksiä

Kevättä rinnassa

6.3.2023 (-14°C)

 Viime viikolla laitoin jo kukkien siemeniä itämään; kelloköynnöstä, Pagodikärhöä ja iisoppia. Maaliskuun ensimmäiset päivät ovat olleet jo vuosikymmenen – ainakin – minulle erityisesti kelloköynnöksen kylvöaikaa. Tästä alkaa kevät, vaikkei sitä uskoisi, kun katsoo ulkolämpömittaria!

6.3.2023

Jalkapuoli 2

 

Kävin tänään ystäväni kanssa hiihtämässä huolletulla hiihtoladulla. Hiihdin vapaalla hiihtotavalla, kun perinteinen hiihtotapa ei onnistu oikean jalkani vuoksi. 

Olin käynyt kerran aikaisemminkin tälle talvelle samassa paikkaa hiihtämässä, mutta se reissu päättyi nolosti. Latumaasto on rankka, sillä helppoja hiihtopätkiä ei oikein ole. Silloin viime kerralla minun tuli niin huono olo hiihtämisestä, että jouduin lopettamaan kesken kaiken ja käymään makuulle lumeen nostamalla jalat ylöspäin autoa vasten.

Silloin ajattelin, että olin vain hiihtänyt niin sanotusti jalat altani eli liian lujaa kuntooni nähden.

Vaan eipä mitä. Tänään noutaja tuli ehkä vielä aikaisemmin. En sentään hiihtänyt nyt itseäni jalattomaksi, muttei se kaukaa liipannut. Aluksi alkoi käsivarsia hapottaa, ja sitten reisiä.

Tajusin, että tämä 'heikkous' liittyi hermokipulääkitykseeni.

En ole koskaan ollut kauhean kiinnostunut sydämen sykkeestäni missään vaiheessa elämääni. Joskus jossakin älykellossa oli sykkeenmittausominaisuus, ja kyllähän sitä haki silloin harjoittelussa maksimisykkeitä.

Tämän päivän hiihdon jälkeen sain ystävältäni hänen älykellonsa hetkeksi lainaan ja näin ensi kertaa syketasoni tämän hermovauriotapahtuman jälkeen.

Ennen leikkausta jouduin käymään ekg:ssä (elektrokardiogrammi) eli sydänfilmissä. Sen tulos oli bradykardia eli hidaslyöntisyys.

Nyt lähemmäs kuusi kuukautta myöhemmin sykemittari antoi tyrmäävän tuloksen. Pelkkä kevyt kotiaskareiden tekeminen sai sydämeni sykkimään 120 lyöntiä/minuutti. Jos käyttää kaavaa 220 – ikä = se antaa tavalliselle kuntoliikkujalle maksimisykkeen. Sen laskukaavan mukaan minun kohdallani ei ole juurikaan reserviä (kaventunut sykereservi) liikkua suuritehoisesti, ja siksi minun tulee erittäin huono olo. 

Ensireaktioni asiaan on masentava. Olen ollut hyväkuntoinen lähes koko ikäni, ja pystynyt kehittämään helposti aerobista kuntoani kuin myös lihasvoimaa ja -massaa niin halutessani. Jos joudun loppuikäni syömään hermokipulääkettä, minkä sivuvaikutuksiin kuuluu sydämen sykkeen tihentyminen yms. en pysty enää harjoittelemaan kovatehoisesti. "Esimerkiksi urheillessa syke ei tällöin nouse normaaliin tapaan kaventuneen sykereservin vuoksi, jolloin ei jaksa liikkua samalla tavalla kuin ennen”, kardiologi Harri Saarinen Taysin Sydänsairaalasta sanoo.

Maksimisykkeen taajuutta on laskettu yleisimmin kaavalla 220–ikä. Siten terveen 50-vuotiaan enimmäissyke olisi 170/min. Laskentatapa perustuu kuitenkin niukkoihin tietoihin. Silti se on usein käytössä esimerkiksi tutkittaessa sydämen kuntoa rasitustestillä. Siinä pyritään joko maksimaaliseen tai "submaksimaaliseen" syketaajuuteen. Jälkimmäisenä on yleensä pidetty 85 %:n arvoa suurimmasta saavutetusta.

Lähteet: 

https://www.duodecimlehti.fi/duo92312

Laaninen, T. (2023). Sydämen asia. Helsingin Sanomat. 3.3.2023.

Jälkiä 3

 

Todennäköisesti vasen etujalka

Tänään koirani kanssa aamulenkillä huomioni kiinnittyi suuriin jalanjälkiin. Koiraani ne myös kiinnostivat ja kun rupesin kuvaamaan niitä alkoi koirani murista. En nähnyt metsässä mitään liikettä.

Valokuvaaja I.P.

"Ahman (Gulo gulo) jäljet tunnistaa parhaiten suuren koon ja tyypillisen asennon perusteella. Etujalan jälki on kantapää mukaan luettuna 12-16 cm pituinen. Ahmalla on painoonsa (10-20 kg) nähden siis hyvin suuret jalat. Se on osittain kanta-astuja, joten etujalkojen ranneanturat jättävät usein selvän painauman. Hyvin selvässä jäljessä saattaa nähdä jopa kahden ranneanturan – pienemmän ja suuremman – jättämän kuvion." Katso ylempi kuva.

Lähde: Aronson, Å. Eriksson, P. (1991). Eläinten jälkiä. 271 s.

Jalkapuoli

22.2.2023

 Voinen kutsua itseäni jalkapuoleksi, vaikkei leikkauksen jälkeisen komplikaation vuoksi tullut haitta näykään varsinaisesti ulospäin, ei ainakaan hyvinä päivinä. Ja onhan hermovauriot vahingoittaneet oikean alaraajani polvesta alaspäin eli puolta jalasta.

Saivartelu sikseen. Olen tehnyt seitsemän viikkoa 50% työaikaa. Pari päivää sitten pidimme taas kolmikantaneuvottelun (työterveys - työnantaja - allekirjoittanut). Osasairauspäivärahakauttani jatketaan toistaiseksi. Kukaan ei osaa sanoa miten hermovaurioni paranee. Se on ihan "luojassaan". 

Minä osaltani olen tehnyt paranemisen eteen kaikkeni mitä voin. Kipulääkkeiden lisäksi syön niin kutsuttua hermo B-vitamiinia, liikun säännöllisesti, pyrin syömään monipuolisesti ja käytän termistä hoitoja (avantouinti ja sauna).

Ja vaikka jalkani kivut haittaavat päivittäin elämääni, on mielialani pysynyt positiivisena. Olen paljon pohtinut omaa suhtautumistani tähän tilanteeseeni ja tullut siihen johtopäätökseen, että toimintakykyni on joka tapauksessa erittäin hyvä verrattuna sairastamani virustaudin aiheuttamaan krooniseen väsymysoireyhtymään vuosina 2014 - 2017. Olen siitä kirjoittanut aikaisempaan blogiini Kompassi koilliseen.

Vaikka jalkani jäisi tällaiseksi, pystyn kuitenkin harrastamaan 'omanäköistäni liikuntaa'. Pystyn toteuttamaan itseäni ja jaksan hassutella koirani kanssa, mikä on tosi tärkeää.

Tässä vielä kuva koirani jäihin putoamispaikasta. "Jäljet johtavat sylttytehtaalle"