Jatkan tänään saman otsikon alla kirjoittamista kuin blogissani Kompassi koilliseen.
Eilen olin koirani kanssa lenkillä samaisessa paikassa kuin reilu viikko sitten löytäessäni ahman (Gulo gulo) jäljet. Tällä kertaa metsään johti ahkion ja miehen jalanjäljet. Lähdin jälkiä pitkin kävelemään, koska pakkanen oli hyvin kovettanut ahkion painaman syvennyksen. En oikein tiedä mitä ajattelin metsästä löytäväni, mutten ainakaan sitä mitä sieltä lopulta löysin.
Metsästä oli haettu vanhoja, kaatuneita puita pois. Rungot oli kaivettu lumihangesta, pilkottu ja kuljetettu tien varteen. Osa oli haettu autolla, osa oli kuljetettu ahkiolla pois. Uudelle lukijalle kerron sen, että olen opetellut tunnistamaan ja seuraamaan erilaisia jälkiä maastossa jo runsaat kaksi vuosikymmentä.
Tiesin puiden olevan vanhoja, koska esimerkiksi yksi mänty oli kaatunut lähemmäs 10 vuotta sitten, ja opetin samaisesta puusta koiraani Uskoa, joka oli kovin innokas käpyjen perään, ottamaan niitä latvuksesta ja monet kerrat siinä kohtaa leikimme puun ympärillä.
Tämä toiminta kertoo aikamoisesta epätoivosta, jos polttopuut ovat lopussa, ei ole rahaa niitä ostaa ja talvi vielä jatkuu. Eikä vanhassa maatavasten olleessa puussa ole juurikaan lämpöarvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti