Olin käynyt kerran aikaisemminkin tälle talvelle samassa paikkaa hiihtämässä, mutta se reissu päättyi nolosti. Latumaasto on rankka, sillä helppoja hiihtopätkiä ei oikein ole. Silloin viime kerralla minun tuli niin huono olo hiihtämisestä, että jouduin lopettamaan kesken kaiken ja käymään makuulle lumeen nostamalla jalat ylöspäin autoa vasten.
Silloin ajattelin, että olin vain hiihtänyt niin sanotusti jalat altani eli liian lujaa kuntooni nähden.
Vaan eipä mitä. Tänään noutaja tuli ehkä vielä aikaisemmin. En sentään hiihtänyt nyt itseäni jalattomaksi, muttei se kaukaa liipannut. Aluksi alkoi käsivarsia hapottaa, ja sitten reisiä.
Tajusin, että tämä 'heikkous' liittyi hermokipulääkitykseeni.
En ole koskaan ollut kauhean kiinnostunut sydämen sykkeestäni missään vaiheessa elämääni. Joskus jossakin älykellossa oli sykkeenmittausominaisuus, ja kyllähän sitä haki silloin harjoittelussa maksimisykkeitä.
Tämän päivän hiihdon jälkeen sain ystävältäni hänen älykellonsa hetkeksi lainaan ja näin ensi kertaa syketasoni tämän hermovauriotapahtuman jälkeen.
Ennen leikkausta jouduin käymään ekg:ssä (elektrokardiogrammi) eli sydänfilmissä. Sen tulos oli bradykardia eli hidaslyöntisyys.
Nyt lähemmäs kuusi kuukautta myöhemmin sykemittari antoi tyrmäävän tuloksen. Pelkkä kevyt kotiaskareiden tekeminen sai sydämeni sykkimään 120 lyöntiä/minuutti. Jos käyttää kaavaa 220 – ikä = se antaa tavalliselle kuntoliikkujalle maksimisykkeen. Sen laskukaavan mukaan minun kohdallani ei ole juurikaan reserviä (kaventunut sykereservi) liikkua suuritehoisesti, ja siksi minun tulee erittäin huono olo.
Ensireaktioni asiaan on masentava. Olen ollut hyväkuntoinen lähes koko ikäni, ja pystynyt kehittämään helposti aerobista kuntoani kuin myös lihasvoimaa ja -massaa niin halutessani. Jos joudun loppuikäni syömään hermokipulääkettä, minkä sivuvaikutuksiin kuuluu sydämen sykkeen tihentyminen yms. en pysty enää harjoittelemaan kovatehoisesti. "Esimerkiksi urheillessa syke ei tällöin nouse normaaliin tapaan kaventuneen sykereservin vuoksi, jolloin ei jaksa liikkua samalla tavalla kuin ennen”, kardiologi Harri Saarinen Taysin Sydänsairaalasta sanoo.
Maksimisykkeen taajuutta on laskettu yleisimmin kaavalla 220–ikä. Siten terveen 50-vuotiaan enimmäissyke olisi 170/min. Laskentatapa perustuu kuitenkin niukkoihin tietoihin. Silti se on usein käytössä esimerkiksi tutkittaessa sydämen kuntoa rasitustestillä. Siinä pyritään joko maksimaaliseen tai "submaksimaaliseen" syketaajuuteen. Jälkimmäisenä on yleensä pidetty 85 %:n arvoa suurimmasta saavutetusta.
Lähteet:
https://www.duodecimlehti.fi/duo92312
Laaninen, T. (2023). Sydämen asia. Helsingin Sanomat. 3.3.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti