Juhannus 8

 

Erään erämaisen järven rannassa. Aikuinen koira etualalla 22.6.2025

 Sään taas kirkastuessa lähdimme koirien kanssa pidemmälle lenkille. Tarkoitus oli näyttää nuorelle koiralle taas uusi paikka ja niinhän me näytimme, mutta löysin myös itselleni uuden, ihanan metsän. 

Kuinka monasti sitä kulkeekaan niitä "omia" reittejään, eikä poikkea pois 'tutulta ja turvalliselta'. Onnekseni lähdin katsomaan erästä kallion jyrkännettä, jota en ollut ennen noteerannut. Oliko kulkuni aikaisemmilla kerroilla vienyt lähemmäs järven rantaa - mahdollisesti. Kalliolla näin 'lupaavaa' kuusimetsää, nimittäin mehiläishaukan (Pernis apivorus) pesinnälle. Ja miten hienon paikan löysinkään! 

Sinne täytynee lähteä parempivoimaisena uudestaan, sillä olimme aamulenkillä lähes kolme tuntia hankalakulkuisessa maastossa. En tosin valita, sillä tasapainoilu kahta vahvaa koiraa kiinnipitäen käy työstä kivikoissa, soilla, hakkuuaukeilla, pusikoissa, mäentörmillä ja kehittää samalla reaktionopeutta, kestävyyttä, eri voimaominaisuuksia, ketteryyttä ja sietokykyä. Ja harvoin metsässä on tasaista tai sileää. 

Tänään toinen jalkani upposi suonsilmäkkeeseen niin kovaa, että täytyi vähän aikaa tehdä töitä päästäkseen sieltä ylös. 

Entinen mökkinaapurini pelkäsi mennä suolle, koska ajatteli uppoavansa heti suonsilmäkkeeseen. Yleensä suotyypistä jo näkee, koska pitää olla varovainen. Tänään upottavassa kohtaa oli saappaan kokoinen reikä. Astuin vain sopivasti siihen. Harvoin käy edes tuollain.

Västäräkin (Motacilla alba) poikanen 22.6.2025

Nuori koirani löysi västäräkin poikasen. Se oli vielä ihan avuton, lentokyvytön. Se räpisteli hakkuuaukolla karkuun ja sain sen verran vedettyä koiriani sivuun, että poikanen pääsi niiltä karkuun. Aikuista koiraa ei linnunpoikaset tai muut luonnonvaraiset eläimet juurikaan hetkauta, mutta nuoremmalla ei ole niistä vielä riittävästi kokemuksia. Kaikki on uutta!

Eilen iltalenkillä nuorta koiraani ihmetytti kesän ensimmäinen tatti. Ensin se pelkäsi sitä, mutta aikuisen koiran mentyä haistelemaan uskalsi nuorimmainenkin. Sitten sitä piti haukkua ja lopulta tassulla tuuppia kumoon. No, se oli niin matonen, että kaatuikin osittain heikkouttaan. Ja sehän vasta olikin jännittävää!