 |
| Suolaheinät (Rumex) kukkivat runsaasti 25.6.2024 |
Sitten ukosta aika jätti ja tuo tapakin unohtui. Yli 3-kymppisenä maistoin kerran muutaman suolaheinän lehden ja olikohan seuraavana päivänä, kun minulla alkoivat virtsatietulehduksen (kystiitti) oireet (kirvely virtsatessa). Virtsanäyte oli puhdas. En muista sainko kuitenkin antibioottikuurin.
Asia jäi minua vaivaamaan, ja kirjahyllystäni löytyi Toivo Rautavaaran kirja: Miten luonto parantaa. Kansanparannuskeinoja ja luontaislääketiedettä (1980). Tämä kirja kuului itse asiassa isovanhemmilleni aikoinaan.
Kirjassa (s. 155) mainitaan Suolaheinät -kohdassa: "Niittysuolaheinä (Rumex acetosa) ja pienempi arosuolaheinä (Rumex acetosella) ovat saaneet nimensä siitä, että ne maistuvat raikkaan happamen suolaiselta. Maun antaa hapan kaliumoksalaatti, vesiliukoinen oksaalihapon suola, minkä vuoksi suolaheiniä pidetään myrkyllisinä. Toisaalta niitä on yleisesti syöty, jopa viljelty varhaisvihanneksiksi. Ainakin niiden, joilla on taipumusta saada munuaisiin oksalaattikiviä, pitää varoen syömästä suolaheinää samoin kuin raparperia ja pinaattiakin. Mességué, joka muuten innokkaasti suosittaa suolaheinää, kieltää reuma-, kihti-, munuais- ja virtsarakkopotilaita sitä syömästä."
Maurice Mességué (1921-2017) oli ranskalainen kasvitieteilijä (herbalisti) ja kirjailija.
Minulla ei ole ollut munuaiskiviä, eikä virtsiittiä aikuisiällä senkään jälkeenkään, kunhan olen välttänyt suolaheinän pureskelua. Hoitona tuolloin kirvelyyn olisi riittänyt runsas vedenjuominen.
Raparperia (Rheum rhabarbarum) ja pinaattia (Spinacia omeracea) syön vain kypsennettynä.
Toivo Fredrik Rautavaara (1905 Viipurin maalaiskunta – 1987 Helsinki) oli suomalainen hyötykasvitutkija, maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja terveiden elämäntapojen puolestapuhuja, jolle myönnettiin professorin arvonimi.
Lähteet:
Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti