Talvi 60

 

Sininen latu 3.1.2026

 Kävin tänään pitkästä aikaa hiihtämässä koirien kanssa. Ei kovat pakkasetkaan auttaneet, sillä jäällä on edelleen vettä ja uve-avantoja! Tietysti pakkaslumi toimii eristeenä, vaikkei sitä paljoa olekaan.

Eilen illalla lenkkimme keskeytti ketun (Vulpes vulpes) reviirihuuto. Pimeässä metsässä se kuulosti karmivalta, mutta tunnistin sen heti. Tottumaton voisi kuvitella äänestä vaikka mitä.

Jäimme kuuntelemaan kuuluisiko ääntä vielä, kun kuulin pöllön puputusta. Se ei ollut helmipöllö (Aegolius funereus) ääni, vaan harvempi frekvenssiltään. Se oli suopöllö (Asio flammeus). Kiitos ketun, sillä ilman sen huutoa, en olisi kuullut vaimeata puputusta. Eilen sain siis kaksi 'elämänpinnaa' kerralla: ketun ja suopöllön ääntelyn.

Ei huono. Ja koirani istuivat visusti vierekkäin pimeässä metsässä kuunnellen moisia ääniä. Nekin ymmärsivät, että tekeillä on jotakin maagista💗