Talvi 56

 

Täysikuu ja jokin planeetta alapuolella 3.1.2026

 Metsässä on nyt valoisaa pimeän aikaankin liikkua, kun lumi ja täysikuu valaisevat. Vain harvoille tarjolla.

Näin tämän vuoden puolella edesmenneistä jotenkin painajamaista unta, johon heräsin. Unessa oli kaksi tuttavaani, jotka eivät mitenkään tunteneet toisiaan, vaan yritin heitä tutustuttaa toisiinsa.

Herättyäni unesta olin jonkin aikaa epätietoisuuden vallassa yrittäen muistaa untani ja ymmärtää sitä. Sitten muistelin näitä kahta ihmistä, minkälainen oli meidän viimeinen kertamme kun tapasimme ja kaikkea muuta mitä ystävyyteen liittyy. Laitoin kännykkäni kalenteriin merkinnän unesta, sillä voin siitä seurata seuraavaa kahta viikkoa, mikäli unen näkemisestä seuraisi taas huonoa säätä.

Heräsin tässä vaiheessa kunnolla ja yritin ensin lukea kirjaa, jotta minua alkaisi taas nukuttaa. Se melkein auttoikin, mutta sitten aloin kuunnella koirieni liikkumista ja arvuuttelin kumpi niistä milloinkin oli liikkeellä. Kääntyilin vuoteessa, yritin asetella itseäni hyvään nukkuma-asentoon, mutta kohta taas huomasin vaihtavani asentoa. Kaikenlaiset mietteet ponnahtelivat päähäni ja jotenkin tuntui mahdottomalta saada unesta kiinni.

Joskus minua auttoi uneen mielikuvahiihtäminen vapaalla hiihtotavalla Kolilla. Mielikuvissani lähdin mökiltä hiihtämään kohti Loma-Kolia, mietin painonsiirtoja sivulta sivulle – jalalta toiselle kuin heijausliikettä, pehmeää polvien käyttöä ylös-alas, polven ojentamista potkussa, polvien yhteentuomista jalan vaihdossa, eteenpäin työntävää voimaa ylä- ja alaraajojen tuottamana hienonhienoa synkroniaa, rytmin ja tekniikan muutosta ylämäkeen, tasaiselle, alamäessä laskuasentoa...

Sekään ei auttanut, kun muistin ettei se latu enää menekään mökiltä niin kuin ennen vanhaan... Jokin häiritsi minua, että olisin päässyt oikeaan tunnelmaan.

Jossain vaiheessa olin jo vaipumassa uneen, kun havahduin siihen, että toinen koirista pyysi ulos. Ne ottivat hatkat uudenvuodenaattona omasta pihasta, mitä ne eivät koskaan aikaisemmin olleet tehneet. Pihani on aidattu, muttei rannan puoleista osaa. Ne lähtivät jään kautta reissulleen. 

Niiden jälkiä pystyi jälestämään ja koirat ilmestyivätkin ystäväni kotitilalle 2,5 tuntia myöhemmin ylitettyään melko vilkkaasti liikennöidyn tien, jolla ajetaan ylityskohdassa jopa 100 km tunnissa!

Tuon hatkareissun vuoksi en voinut päästää koiria ulos vapaasti, vaan pakkasen ollessa 20° C, pukeuduin lämpimästi ja lähdin viemään molempia kytkettynä lenkille. Se olikin vain sellainen 'happihyppely' ilman, että kummallakaan olisi ollut mitään tarpeita tehtäväksi.

Senhän arvaat sainko tuonkaan ulkoilun jälkeen heti unen päästä kiinni. Nukahdin hetkeksi ennen kuin herätyskello toivotti aamun tulleeksi ja oli noustava töihin. Olipas rankka yö!

Koirilla talvipalttoot päällä 1.1.2026