 |
| Koivun pahka 9.12.2025 |
Sama tuli mieleeni eilen, kun tavalliseen tapaani lähdin koirieni kanssa aamulenkille ja huomasin älykelloni mittavan minulle liiallista matkaa, jota tuli kaikkinensa 30.98 km. Vaikka seisoin paikallani kello raksutti minulle matkaa. Merkillisintä tässä oli se, että laskeuduin lenkkini aikana 10 458 m! Eli mistä lie olin tullut alas, kun maailman korkein vuori Mount Everest on 'vain' 8848 m.
Kyseessähän oli taas gps-häirintä, joka oli Keski-Suomessa korkealla tasolla >10% aikana 14. - 17.12.2025 (viimeisin merkintä 17.12.2025 sivustolla gpsjam.org).
Mitä jos toisessa todellisuudessa tosiaankin laskeuduin joltakin pilveltä alas nuo 10 458 metriä.
Siinä seisoessa paikallani ja katsoessa kellon mittaavan matkaa, tuli vielä villimpi ajatus mieleen. Jos näin näkisimme ajan kuluvan harppauksin eteenpäin, vaikkei mikään ympärillä muuttuisi. Tai kaikki muuttuisi, minäkin vanhenisin, mutta seisoisin vain paikallani.
Niin kuin Stanley Kubrikin elokuvassa 2001: Avaruusseikkailu (1968). Sen kolmannessa osassa Jupiter and beyond the Infinite, astronautti Bowman katselee itseään ikään kuin ruumiistaan irtautuneena, jossa hän vanhenee, kuolee ja syntyy uudelleen...
”Simulaatiohypoteesin mukaan mikään tuntemassamme maailmassa ei ole todellista, mutta maailma simulaation ulkopuolella, eli ’oikea maailma’, on todellinen, materialistinen ja fysikaalinen”, Enestam kirjoittaa.
Lähteet:
Paukku, T. (2025). "Ehkä me todella olemme uni" – Astrofyysikko pohtii, onko tuntemamme maailma todellinen. Helsingin Sanomat 29.11.2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti