Tarinoita entisestä metsästä 8/1

 

Haavanarinakääpä (Phellinus populicola) haavalla (Populus tremula) ja tikankolo 28.9.2025

 Kirjoitin 4.10.2025 postauksessani ainakin 120 vuotta vanhan metsän hakkuusta, minkä olin samana päivänä todistanut. Olin kovin surullinen ja apea asiasta ja koitin analysoida tunteitani. Vanhan metsän menetys on kuin ystävän kuolema. Suuria menetyksiä mitä ei takaisin saa koskaan enää. Minun ystäviä ovat metsät, pystyssä olevat sellaiset!

https://kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com/2025/10/tarinoita-entisesta-metsasta-8.html

"Ilmaston kannalta jokainen avohakkuu on kaksoistappio – puiden ja maaperän sitoma hiili vapautuu taivaalle kiihdyttäen ilmastonmuutosta ja samanaikaisesti metsän kyky sitoa hiilidioksidia ilmakehästä romahtaa jopa vuosikymmeniksi. Metsiemme hiilinielu on jo kääntynyt päästölähteeksi vuonna 2021."

Lähde:

WWF asiakaskirje 21.8.2025

Luke (Luonnonvarakeskus)

Juha Kauppisen kirjassa Kertomus maasta (2025).

Monta pientä puuta ei ole sama kuin yksi iso, kuuluu yhden luvun otsikko. Kauppisen mukaan Suomen hiilinielukeskustelua vaivaa yhä väärinymmärrys, jossa sekoitetaan hiilinielu ja hiilivarasto. Hiilinielu on varaston kasvua. Lopulta varastolla on väliä.

Väärinymmärrys johtaa johtopäätöksiin, joissa avohakkuu näyttäytyy ilmastotoimena.

”Hehtaari nuorta metsää sitoo [kasvaessaan] enemmän hiilidioksidia kuin vanha, mutta nuoren metsän ylistäminen vaatii sen tieltä kaadetun vanhan metsän ylivoimaisesti suuremman hiilivaraston sivuuttamista”, Kauppinen kirjoittaa.

Suuret puut ovat monimuotoisuuden koteja mutta niiden merkitys myös ilmastolle on hämmästyttävän tärkeä.

Kauppinen siteeraa kansainvälistä tutkimusta, jonka mukaan läpimitaltaan yli 60-senttisiin puuyksilöihin oli sitoutunut puolet eri puolilla maailmaa tutkittujen metsien hiilestä, vaikka noita puita oli lukumääräisesti vain prosentti kaikista.

Eli koolla on tässä kohtaa väliä ja sen Orpon hallitus on sivuuttanut. 

Lähde:

Pelli, P. (2025). Suomen metsien kohtalo on osa maailmanlaajuista tragediaa, näyttää Juha Kauppinen. Helsingin Sanomat 13.7.2025.

Arinakääpä, otsikkokuvassa, on valkolahottaja. Se on loinen, lahottaa rungon ja paksujen oksien sydänpuuta. Arinakääpä on yleinen ainakin napapiirille asti. s. 272.

Lähde: 

Niemelä, T. (2025). Suomen käävät. Toinen uudistettu painos. s. 472.