Muistoja 19

 

Hyönteishotelli 4.5.2025

 Kävin ystäväni ja koirieni kanssa aamulenkillä. Retken lopuksi ystäväni esitteli otsikkokuvassa olevaa hyönteishotellia. Joitakin vuosia sitten pikkupoika oli kysynyt koulun pihassa ostaisiko ystäväni hyönteishotellin kahdella eurolla syystä, ettei poika voinut viedä sitä kotiinsa, kun se oli viallinen. Tarina ei kerro miksei poika voinut viallista viedä kotiinsa. Syitä voi vain epäillä.

Ystäväni maksoi siitä viisi euroa. Ystäväni kysyi minulta halusinko laittaa sen jonnekin tontilleni, kun hänellä ei ollut sille käyttöä (asuu kerrostalossa). Minulle kelpaa viallinenkin.

Sekunda, viallinen tai jämät. Se kertoo elämänasenteestani. Olen aina joutunut tyytymään vähän käytettyyn. Köyhästä kodista tulleena, ei ollut varaa ronklata. Tosin taloni rakentamisessa käytettiin parasta mahdollista tekniikkaa ja kaiken ostin uutena.

Siitä tuli mieleeni tarina lapsuudestani, vaikkei se suoranaisesti kerrokaan puutteesta.

Olin saanut eräältä keskisuomalaiselta vaatekauppiasrouvalta hänen tyttärensä vanhan samettinutun. Vaatekauppias oli Karjalan evakkoja ja tunsin hänet isovanhempieni kautta. Elettiin siis 1970-luvun alkua. 

Kutsun sitä samettinutuksi, vaikka taisi se olla kuitenkin takki. Punaista samettia, jossa oli valkoista tekokarvaa helmassa, hihansuissa ja hupussa. Aivan ihastuttava pikkutytön mielestä! Takki oli tyköistuva vartalon kohdalta, mutta helma levisi lantiolta kellomaisesti ulottuen puolireiteen saakka. Housuosaa siinä ei ollut eli se ei ollut taitoluistelupuku.

Olin aloittanut taitoluisteluharrastuksen edellisenä syksynä. Elettiin kevättä ja olin ollut tyttöystäväni luona Pirkkalassa viettämässä viikonloppua tai hiihtolomaa, en muista. Ystäväni isä toi minut kotiini ja samassa kyydissä ystäväni saattoi minut Tampereelle. Olimme sopineet, että näytän ystävälleni luistelutaitojani ja puen päälleni samettinutun. 

Menimme ystäväni kanssa läheiselle luistelukentälle. Minulla oli luistimet jalassa, terissä tupit ja hieno punainen samettinuttu päälläni. Minua ei haitannut vaikkei housuosaa ollutkaan. Olihan minulla sukkahousut alla. Tilaisuus oli mitä hienoin. Minulla oli kaunis puku ja ystäväni yleisönä.

Vaan mitä vielä! Luistelukentän jää oli sulanut lämpöaallon vuoksi, enkä päässyt esittelemään taitojani tai nuttua. Se oli ainut kerta, kun nuttu oli päälläni, sillä taisin kasvaa siitä ulos ja äitini antoi sen jonnekin eteenpäin.