Talvi 34

Sieltä se aurinko joku päivä näyttäytyy 3.1.2025

 Tänään minulla oli ensimmäinen läsnäpäivä töissä, mikä tarkoitti sitä, että olin kotoa pois lähes 10 tuntia. Ystäväni vietti päivän koirien kanssa. Ei siis huolta.

Aamulla lähdin lumikenkäilemään koirien kanssa ennen klo 06:tta eli pimeällä. Omiin ajatuksiin painuneena alkaa metsässä kulkiessa näkyä pimeässä vain lepattavaa vihreää valoa ja iltalenkillä siitä tuli mieleeni virvatulet. 'Virvatuli' aiheutui pennun pantavalosta.

Virvatulet (myös aarnivalkeat, aarretulet tai aarreliekit) ovat tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa tai aivan pinnassa. Virvatuli on muodoltaan joko liekin kaltainen, valopallo tai hahmoton. Virvatulien väri vaihtelee. Kertomusten mukaan jotkin virvatulet hyppelehtivät, vaappuvat tai huojuvat, ja ne jopa liikkuvat paikasta toiseen. Kerrotaan että virvatulet usein katoavat tai etääntyvät kauemmas, kun niitä lähestyy.

Virvatulia esiintyy yleensä samoilla paikoilla tai alueilla toistuvasti; joillakin paikoilla niistä on pitkä kansanperinne. Virvatulet ovat yleensä hiljaisia, ja niitä nähdään hiljaisilla seuduilla. Virvatuli saattaa jopa kadota, kun on pidetty kovaa ääntä. Toisaalta perimätiedon mukaan aarnihautoihin voi liittyä paikalta kuuluvat oudot äänet.

Sana virva tarkoittaa jotakuinkin väreilyä, häilymistä ja lepattamista. Virvatulet vaikuttavat monista luonnottomilta tai yliluonnollisilta; niihin liittyykin paljon kansantarinoita ja myyttejä. Tutkijat ovat tarjonneet virvatulille erilaisia selityksiä.

Lähde: wikipedia