Muistoja 14

Höyryävä joki 12.1.2025

 Alakouluikäisenä luokkatoverini isä vei meidät tytöt kerran Hervannan laskettelurinteeseen laskettelemaan maksaen minunkin välinevuokrat ja hissilipun. En ollut aikaisemmin käynyt laskettelemassa, koska se oli kallis harrastus eikä äidilläni ollut sellaiseen rahaa. Vaan olihan se ihanaa! Mallioppimalla muilta menimme hissillä ylös ja tulimme mäkeä alas ongelmitta.

Kävin Sammon urheilulukion ja siellä sai silloin valita valinnaisia liikuntakursseja, joista yksi oli laskettelu ja se oli valintani.

Vaan miten siinä sitten kävikään. 

Menimme taas Hervannan laskettelurinteeseen ja jouduin yksin hissiin (kapulahissi). En saanut kunnolla kapulaa aseteltua takapuoleni alle ja roikuin käsilläni kapulasta ensimmäisen mäkijyrkänteen nousun. Viimeisillä voimilla jaksoin pitää kiinni kapulasta, kunnes alkoi tasanne ja päästin kapulasta irti ohjaamalla itseni mäkeen. Hissinousua olisi vielä jatkunut toinen mokoma. Ihmettelen näin myöhemmin miksei hissiä pysäytetty.

Adrenaaliryöpsäyksessä laskin kuin nopeuslaskija mäen alas suoraan, sillä kaikenlaiset käännökset suksilla eivät tulleet kysymykseen. Onneksi tielleni ei osunut ketään mutkamäkeläistä. Alhaalla olin hiestä märkä ja vapisin kuin haavanlehti.

Siihen loppui laskettelukurssini. Lähdin kotiin kesken kaiken. Eikä tainnut opettaja nähdä edes osaa tempauksestani. En jälkeenpäin kuullut kenenkään mainitsevan asiasta, joten oliko tapahtumalle edes tuttuja silminnäkijöitäkään.

Enää ei ole Hervannan laskettelurinnettäkään.

Olen sen jälkeen käynyt muutamia kertoja laskettelemassa aikuisena (mm. Syöte, Ukko-Koli), mutta ainoastaan luotettavan henkilön kanssa, joka huolehtii hissiin menosta ja neuvoo avuliaasti miten 'taikanappia painetaan' käännöksissä ulommaisessa jalassa. Liian jyrkkiä mäet eivät saa olla. Siinä lajissa olen todella epämukavuusalueellani.

Todistus