sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Koiran elämää 18


 Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, 

lääkkehillä hoidelkaa Nalle ystäväämme. 

Maito tuore, lämpöinen hyväks olla voisi, 

vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi. 


 Patjaksensa parahin matto levitellään, 

peitteheksi toinenkin kääritähän hellään. 

Laulu kaunis lauletaan univirreksensä, 

itse käymme uinumaan hänen vierellensä.


Vahtikoira vartioi uskollisna meitä, kunnes 

koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.

Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme. 

Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme. 

Sanat Georg Malmstén Suom. R. R. Ryynänen

Lähde: selkolaulukirja.fi

Koirani oikea etutassu ensimmäisen suihkutuksen jälkeen 15.9.2024

 Tämä sateinen viikonloppu on ollut omiaan lepoon ja toipumiseen. Koirani on ollut tosi reipas; se on syönyt hyvin, halukas lenkkeilemään ja leikkisä. Siis oma itsensä. Se antaa sidoksen olla jalassa, joten kauluria - 'lampunvarjostinta' ei tarvitse käyttää kuin sitomisen aikana. Päivittäin tulee tassua suihkutella ja sidos vaihtaa ensimmäisen viikon ajan ainakin.

Sadetta on tullut epävirallisen mittauksen mukaan viikonlopun aikana 100 mm. Epävirallinen siten, että ämpäriin oli satanut tuo määrä, ei siis mistään tilastoista. Onneksi asun merenpinnasta n. 141 metrin korkeudella (järven korkeus 138,5 m), joten tulvia ei täällä ole ihan heti odotettavissa.

Ei kommentteja: