Uni 3

 

Pihlaja (Sorbus) 6.8.2024

 Näin viime yönä karhusta (Ursus arctos) unta. Se otti käteni suuhunsa, muttei juurikaan purrut. Kiltti karhu siis. Olin kai yrittänyt ottaa kuvaa siitä, jotta kertomustani uskottaisiin, mutta sitten puremajäljet riittivät todistusaineistoksi.

Herätessäni en muistanut koko unta. Lähdin koirani kanssa eräälle vuorelle, josta löysin alkukesästä mahdollisen haukanpesän. Keräilin pääasiassa villivadelmia (Rubus idaeus). Olin pitkään ihan paikoillani ja välillä tähyilin yllä olevassa kuvassa olevan hakkuuaukon taivaalle, jos vaikka haukkoja (Accipitridae) näkyisi lennossa. Näin elokuussa niitä voi aurinkoisina päivinä nähdä jo muutollakin.

Siirryin sitten tarkistamaan viimeistä kertaa tälle vuodelle sitä haukanpesää, josta olen kirjoittanutkin useaan otteeseen. Koirani alkoi käyttäytyä oudosti, sille ennennäkemättömällä tavalla. Silloin mieleeni tuli viime yönä näkemäni karhu-uni. Koira käveli hyvin varovasti haistellen koko ajan maata. Näin kuinka sillä päässä raksutti. Pohdin, jos täällä nyt näen karhun, on minulla auto yli kahden kilometrin etäisyydellä, vaikeakulkuista maastoa ja ihmisasutuksiin matkaa. Jatkoin kuitenkin etenemistäni, sillä niinhän sanotaan, että harvoin sitä ihminen 🐻 havaitsee, vaikka läheltä ohi kävelee. Enkä nähnytkään.

Vaan sen tiedän, että koirani käyttäytyminen on niin erikoista, että siellä oli kulkenut joku suurpeto. Eikä haukanpesälläkään ollut ketään. Siitä iso huti.

Vaan vielä on pari viikkoa aikaa etsiä mehiläishaukan (Pernis apivorus) pesintää tälle kesälle. Ja kohta alkaa kesälomakin🧚‍♀️