 |
| Auringonlasku 10.9.2025 |
Kesälomani hyödyt tuntuivat häviävän taivaan tuuliin, kun tällä viikolla alkaneet työt niin sanotusti kaatuivat syliin. Ylityötä tuli heti kaksi tuntia. Olin kuin sumussa.Keskiviikkona töistä tultua ajauduin katsomaan, vähän vahingossa, Susijengin jo aloittamaa peliä Georgiaa vastaan ja se olikin hyvää vastapainoa työstä kuormittuneelle mielelle. Siitä jaksoin lähteä vielä hyvälle iltalenkille.
Saman tein eilen, nyt suunnitellusti. Katsoin koko Suomen matsin Saksaa vastaan ja sain siitä hyvin virtaa lähteä metsälenkille koirieni kanssa hämärtyvään iltaan.
Metsässä oli hirvikärpäsiä (Lipoptena cervi) ihan valtavasti! Varmasti useita kymmeniä, joita yritin nyppiä sitä mukaan kuin ehdin. Vielä kotona löysin vaatteistani ja nuoresta koirasta yli 30 'hirvaria'. Aikuisen koiran turkki on kihara ja tiiviimpi kuin nuoren koiran ja ehkä siksi sillä niitä ei ollut tai se ei ainakaan niistä vaivaantunut.
Kotimatkalla alkoi sataa. Olo oli hikinen ja tukala 'hirvarien' kanssa käydystä reviirikiistasta, missä ne ovat suhteessa minuun. Ihan kotinurkilla, hakkuuaukon laitamilla, löysin metsäjäniksen (Lepus timidus) jäänteet. Niitä oli levitelty halkaisijaltaan parin metrin etäisyydelle toisistaan ja osin peitelty. Heti tuli mieleen ilves (Lynx lynx). En alkanut kuvaamaan jälkiä, sillä oli jo niin pimeää ja satoi suurilla pisaroilla.
Tarkistin vielä petoyhdyshenkilöltä saaliin peittelystä ja hän varmisti asian. Ilves on liikkunut – liikkuu tässä ihan lähellä!
Taidanpa jatkossakin seurata Susijengin pelejä!