Metsä-otsikon alle kirjoitan osittain kuvitteellista kertomusta tonttini "ikimäntyjen" kasvun alkuajoista eli arviolta vuoden 1885 tienoilta yhdistäen sekä isovanhempieni ja omaa historiaani että lähitienoon historiaa kirjoitettuun historiaan.
Tällä hetkellä suurimman "ikimäntyni" ympärysmitta rinnankorkeudelta on 170 cm eli sen halkaisija on 54 cm, mikä ei ole vielä paljoa sekään.
Toivakassa, Keski-Suomessa sijaitsee Suomen suurin mänty (Pinus sylvestris). Sen ympärysmitta on 1,3 metrin korkeudelta 380 cm. (Jokinen, E.).
 |
| Mummoni 1980 mökin kasvimaalla. Huomioi suuret männyt taustalla, lisäksi näkyvät naapurin rakennukset. Pari näkyvissä olevista männyistä on nykyisiä "ikipuitani". Valokuvaaja E.M. |
Suomen metsäteollisuuden kehitys karkeapiirteisesti:
"Suomen puunjalostusteollisuudelle, joka oli tärkein teollisuutemme haara, 1870-luvun alkupuoli aina 1877 asti oli, kuten tunnettua, mahtavan nousun aikaa. Ranskan-Saksan sodan jälkeen jälleenrakennus ja Keski-Euroopan suurkaupunkien kasvu vaativat runsaasti puutavaraa, joten Suomessa, erityisesti Keski-Suomessa elettiin kukoistavaa 'tukkiaikaa'." (Jokipii, M. s. 21).
"Keski-Suomen pohjoisen metsävarat oli tunnustettu jo 1700-luvun lopulla raaka-aineaitaksi, mutta tukkipuiden kuljetus Keiteleen ympäristöstä lienee tuolloin jääneen pelkäksi unelmaksi. Vasta vuonna 1885 Keiteleelle syntyi uittomäärien kasvaessa oma lauttausyhtiö." (Wilmi, J. s. 86-87).
"Ensimmäinen maailmansota vähensi teollista toimintaa. Sotaa edeltäneen tuotannon taso saavutettiin 1922.[..] Kehitystä veti puuta jalostava teollisuus."
"Maailmansota oli muuttanut ratkaisevasti Suomen ulkomaankaupan rakennetta Venäjän markkinoiden sulkeuduttua. Idänkauppa lähti jälleen käyntiin erikoisjärjestelyin 1923. Neuvostoliittoon vietiin pääasiassa massa- ja paperiteollisuuden sekä myös metalliteollisuuden tuotteita. Tärkein tuontiartikkeli oli pyöreä puutavara, jota rajan lähellä sijainnut teollisuus käytti."
"Vientiteollisuus perustui nimenomaan kotimaiseen puuraaka-aineeseen. Venäjän jäätyä pois sahatavaran maailmanmarkkinoilta Ruotsi lisäsi tuntuvasti markkinaosuuttaan, mutta Suomi pystyi jo 1924 ottamaan siltä aseman Euroopan suurimpana sahatavaran laivaajana.[..] Nousukausi jäi suhteellisen lyhyeksi, sillä viennin kasvu oli hidastunut 1928.[..] Neuvostoliiton paluu maailmanmarkkinoille aiheutti ongelmia Suomen sahatavaran viennille 1928-1929. Näin vienti ja tuonti olivat saavuttaneet lakipisteensä jo ennen 1930 alkanutta maailmanlaajuista lamaa."
"Teollisuus oli kokenut 1933-1937 erityisen kiivaan kasvun kauden.[..] Puujalostuksen osuus laski maailmansotien välisenä aikana, mutta säilytti suurimman teollisuudenhaaran asemansa. Puujalostusteollisuuden syvälle yhteiskuntaan, erityisesti maaseudulle ulottuvat vaikutukset jatkuivat voimakkaina." (Selèn, K. s. 193-280.).
"Välirauhan jälkeen syksyllä 1944 Suomen eristäytyminen Itämeren pohjukassa paheni entisestään, sillä yhteydet Saksaankin katkesivat. Kesään 1945 saakka, jolloin sota Euroopassa päättyi, kansantalouden huolto oli paljolti Ruotsin ja etenkin sen rauhanteon yhteydessä lupaaman elintarvikeavun varassa."
"Metsätaloutta leimasivat pakkohakkuut hallituksen määräämiin hintoihin. Etenkin haloista oli huutava pula – polttoaineiden tuonti oli 1945 vain kahdeksan prosenttia sotaa edeltäneestä – mutta myös sotakorvauksiin, vientiin ja jälleenrakennukseen tarvittiin runsaasti puuta. Halonteon merkeissä metsistä otettiin vuosina 1945-1948 selvästi enemmän puuta kuin ennen sotia. Pakkohakkuut olivat välttämättömiä, sillä säännöstellyt kantohinnat jäivät yhä enemmän jälkeen inflaatiosta. Pakkohakkuista luovuttiin vuoden 1947 lopussa." (Pihkala, E. s. 271.).
"Noin 400 000 kotinsa menettänyttä karjalaista oli asutettava uudelleen, ja Suomen oli myös maksettava laivoina ja koneina valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Tämä maan talouteen kohdistunut paine aiheutti täyskäännöksen maataloudesta koneenrakennukseen, mikä lopulta osattautui maalle suureksi eduksi." (Valitut Palat s. 610-612.).
"Osa sodanjälkeisistä tehtävistä, kuten sotakorvaukset, asutustoiminta ja jakelusäännöstelyn purkaminen, jatkui 1950-luvulle, mutta silloin kyseessä oli enää niiden viimeistely.[..] Suomen vienti perustui sotakorvausten päättymiseen saakka yli 90 prosenttisesti puuhun. Raakapuu, sahatavaran ja vaneri sekä sellu ja paperi olivat tärkeimmät vientituotteet."
"Vuoden 1957 devalvaation jälkeinen talousohjelma paperiteollisuuden laajentamiseksi ja puunkäytön lisäämiseksi näkyi ensinnäkin alan vientiosuuden vahvistumisena. Tämä kehitys taittui vasta 1960-luvun lopulla. Raakapuun vienti loppui 1960-luvulla ja kääntyi jopa tuonniksi." (Pihkala, E. s. 276-284.).
Isovanhempani hankkivat mökin 1970-luvun alussa ja näin nykyiset "ikimäntyni" säästyivät kaikesta edellä kirjoitetusta.
Lähteet:
Jokinen, E. (2016). Toivakan mänty on Suomen suurin metsäpuu, Heinolan poppeli tilavuudeltaan ykkönen. Etelä-Suomen Sanomat. 12.9.2016.
Jokipii, M. (Toim.) (1988). Keski-Suomen historia, 2.
Pihkala, E. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia 3. Talouden kasvu ja yhteiskuntamurros.
Selén, K. (1991). Suomi 75. Itsenäisen Suomen Historia 2. Tasavalta hakee suuntaa.
Valitut Palat. Reader's Digest. (1993). Suuri Maailmantieto. Maantieteen hakuteos: Valtiot ja kaupungit, luonnon- ja matkailunähtävyydet.
Wilmi, J. (1991). Äänekosken-Suolahden historia vuoteen 1932.
