 |
| Aamusumua 13.10.2024 |
Siinä todellisuudessa
Iltapäivän kaltevassa valossa
Seisoin väjähtäneissä, grafiitinharmaissa
ja jo kiiltonsa menettäneissä jumppatrikoissani
Synkeän englantilaisen pubin pöydällä
Huonetilan tuoksussa rasvaiselta ruoalta, tupakansavulta ja maltailta.
Ja siinä Sinä seisot, yhtäkkiä edessäni
mielenkiintoisen ja paljonpuhuvan huvittunut virne kasvoillasi
Ikään kuin todetakseni vain,
että tätähän nyt sopi odottaakin!
Lähdimme ulos suolaisen raikkaaseen ulkoilmaan
Syksyn aurinkoon kohti merenrantaa
Kävellen käsikynkässä nauraen jollekin
millä ei ollut enempää merkitystä
Olit taas se ihastuttavan valloittava
Niin kuin parhaimmillasi olet
Huoleton, rento, rakastettava
Suutelit minua kaulalle
Ylittäen sanattomasti ystävyyden rajan jollekin toiselle puolen
Ja annoin sen tapahtua
Olinhan tätä siirtoa aina salaa odottanut
Esittelit minulle keskiaikaista kauppa-aukiota,
jolla parveili itämaisten mattojen kauppiaita
Ilma oli sakeanaan puheensorinaa ja yksittäisillä parvekkeilla soittavia pillipiipareita
Oli huumaava tunnelma aivan kuin olisin ollut humalassa
Suojelit minua väentungoksessa
Kosketuksestasi tunsin kuinka halusit olla kanssani
Olo oli sähköistynyt ja toiveikas
niin kuin pitkään jatkuneesta kaipauksesta voi syntyä räjähdysherkkää
kunnes heräsin...
Tässä blogissa julkaisemani runot olen kirjoittanut 2010–2012 välisenä aikana.
Näin todellakin tällaisen unen yli 12 vuotta sitten. Se oli niin elävä kaikkine nyansseineen, että kirjoitin sen heti vain ylös, jotten unohtaisi sitä. Myöhemmin kirjoitin sen runoksi. Vieläkin voin palata uneen ja niihin näkymiin, joita unessani näin ja tunteisiin, joita koin.
