Sienisatoa 4

 

Männynherkkutatti (Boletus pinophilus)

Tuhtihaarakas (Ramaria boreimaxima)

 Lähdimme tänään koirani kanssa tekemään pitkän lenkin. En ottanut mitään astiaa mukaani, en muovipussia enkä kiikareitakaan. Ihan vaan rentoa kävelyä. 

Hyvin pian löysin tuon komean männynherkkutatin. Hyvä tuntomerkki on nuo jalan "verkkosukat", verkkokuvio. Kotona, paljon myöhemmin huomasin, ettei se niin täydellinen ollutkaan. Joku matonen oli kaivertanut jalan lähes ontoksi. Onneksi lakki oli toukaton.

Nuo irlanninsetterit ovat hyvin omapäisiä. Tämä yksilö jo alle 1-vuoden ikäisenä näytti mistä se haluaa kulkea. Tänäänkin se osoitti erään toisen tien kuin olin suunnitellut. No menimme koirani osoittamaa tietä ja hyvä niin. Sillä kuulin lammelta, jonka ohitse tie kulki, kaakkurin (Gavia stellata) äänen. No minullahan ei ollut kiikareita mukana ja paljain silmin en olisi lintua erottanut sorsasta. Tällä lammella on aikoinaan pesinyt kaakkuri, mutten ole koskaan ennen tavannut sitä täältä. Erinomainen koirani, jatka vain emäntäsi 'ohjaamista' jatkossakin 🥰

Kaakkurin kanssa samoilta paikoilta löytyi kolme tuhtihaarakasta. Isoja, varmasti ainakin kilon kokoisia palleroita. Asiaan tutustuttuani ne ovatkin syötäviä sieniä. No, metsään ne jäivät.

Paranvoi, limakko eli plasmodio (Myxogastria)

Paranvoi ei olekaan sieni vaan amebojen kehityslinjaan kuuluvia aitotumallisia eliöitä. Ihan uusi asia minulle. Paranvoit siis liikkuvat ja liittyvät suomalaisiin uskomuksiinkin.

Tiemaljakas (Melastiza chateri)

Tiemaljakkaita oli runsaasti muutaman vuoden ikäisen metsäautotien pinnassa.

Punakääpä (Pycnoporus cinnabarinus)

Punakääpäkuvassa näkyvät valkoiset käävät ovat samaa kääpää, mutta vanhoja yksilöitä "vanhemmiten lähes valkeaksi haalistuvat, kalju." Yleinen hakkuuaukeiden maapuissa ja -oksissa. (Ryman S. Holmåsen, I. 1987; 167).

Lähdimme vielä uudestaan ystäväni ja koirani kanssa autolla katsomaan kaakkuria, tuhtihaarakasta ja muutamaa kantarellia (Cantharellus cibarius). Tällä kertaa oli kiikarit, sieniveitsi ja ämpäri mukana. Aikuinen kaakkuri oli vieläkin paikoillaan. Tuhtihaarakkaat saivat edelleen jäädä metsään mahdollisesti muidenkin luonnossaliikkujien ihmeteltäviksi.

Lähteet: 

luontoportti.fi

Ryan, S. Holmåsen, I. (1987). Suomen ja Pohjolan sienet. 718 s.

wikipedia.com