Seurasin yleisurheilun MM -kisoja Budapestistä eniten kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, varsinkin suomalaisten koitoksia. Lopussa alkoi kieltämättä kyllä tulla kisaväsymystä. Ensi viikonloppuna on Suomi-Ruotsi maaottelu, joten taas on jännitettävää tulossa.
Viime viikolla, kun olin menossa perustamamme yhdistyksen kokoukseen, kuljin erään entisen koulun pihan lävitse, minne oli kerääntynyt muutamia nuoria tyttöjä ja poikia. Yksi poika huusi minulle: "Hei mummo!" Olin kuin en olisi kuullut koko asiaa, mutta kyllähän se kaivelemaan jäi. Ensimmäistä kertaa joku sanoo minua mummoksi. En sanoisi sitä kovin mairittelevaksi asiaksi, vaikka totta toinen puoli onkin. Kyllähän minä iältäni voisin olla mummo. Minua on nimitetty kyllä vaikka miksi elämäni aikana, mistä mummottelu on selkeästi neutraaleimmasta päästä. Mieluummin kuitenkin olisin se turvallinen aikuinen, jonka puoleen voisi nuori tulla huolineen, murheineen. Joskaan ei nuo ole toisiaan poissulkevia.
Täällä syrjäseudulla on hyvä kirjasto. Tuona samana päivänä, kun sain kuulla mummottelusta ja kävin kokouksessa, poikkesin myös kirjastossa. Uusimmat kirjat -hyllystä löysin Fernando Aramburun Tervapääskyt. Monesti huomioni kiinnittyy proosakirjallisuudessa kirjan nimiin, joissa on joku viittaus lintuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti