Lähde

 Tein tänään ainakin parin vuoden tauon jälkeen lenkin maastoon, missä olen melko paljon aikoinani liikkunut entisen koirani Uskon kanssa. Alueella on tehty harvennushakkuita rankalla kädellä muutama vuosi sitten.

Menimme koirani kanssa vanhaa tuttua reittiä ja tarkoitus oli kiertää vuori, ja palata kaunista puron reunaa pitkin lähtöpaikkaan. Vaan niinhän siinä kävi, että jouduin vähäksi aikaa niin sanotusti metsän peittoon eli eksyin.

Olin noussut eräälle toiselle vuorelle ja kiertynyt väärin päin, mitä olin suunnitellut tekeväni. Siinä vaiheessa en katsonut auringon asemaa, joka olisi paljastanut heti tekemäni virheen.

Sitten löysin ehkä elämäni hienoimman, upeimman lähteen! Lähteen, jossa ainakin neljästä eri kohdasta pulppusi vettä. 

Lähde. Kuvassa vaaleampana näkyvät kohdat ovat lähteen silmiä

Kartoissa lähteestä ei näy merkintää, joten sen täytyy olla uusi. Ei todellakaan uusi sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tietämätön tai unohdettu. Valitettavasti lähteen aivan välittömässä ympäristössä on tehty harvennushakkuita. Lähteet mm. kuuluu metsälain 10 pykälään, niin sanottuun kymppikohteeseen.

Kun huomasin olevani eksyksissä, en halunnut turvautua teknologiaan. Se on itse asiassa jännä tunne, kun ei tiedä missä on. Koirasta ei tällä kertaa ollut apua, vaan päättelin itse mitä nyt pitää tehdä. Lopulta löysin itseni lähes samoilta jalansijoilta, mistä oli jo aikaisemmin mennyt.

Älykelloni tallensi harharetkeni. Tuo kahdeksikon muotoinen söherö oli "eksymistäni"

Lähde: https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsien-suojelu-ja-elinymparistojen-hoito/metsalain-erityisen-tarkeat-elinymparistot

Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt 

Metsälain 10 §:n perusteella suojeltuja erityisen arvokkaita elinympäristöjä ja niiden ominaispiirteitä ovat: 

1. Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. 
2. Suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous:
   a. lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus;
   b. yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus;
   c. letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus;
   d. vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot; 
   e. luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus; 
3. Rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus; 
4. Kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana; 
5. Kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus; 
6. Pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; 
7. Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.