 |
| Keskustorin reunamilta |
Kävin päiväseltään Tampereella. Laitoin päälleni mustan välikauden takin, jota olin käyttänyt viimeksi useampi vuosi sitten. Minulla on tapanani kulkea jalkaisin mahdollisimman paljon ja jossakin kohtaa kävelyäni huomasin, että kaulahuivissani on mustia partikkeleita = hiukkasia.
Menin käymään tavaratalon wc:ssä tarkistaakseni takkini ja itseni kuntoa. Huh, huh! Kasvoissani ja kaulassani oli mustaa "hilsettä" kuin partaa! Olinhan nostanut takin kaulukset suojaksi tuulen tuivertaessa.
Sitä samaa "hilsettä" oli sitten joka paikassa; kännykän näytöllä, vaatteissani, kellossa. Ja se vekkuli "hilse" ei suostunutkaan lähtemään iholtani niin vain. Tietysti ihon rasva lukitsi hiukkaset sisäänsä. Kylläpä nolotti.
Kotimaisen takkini päällyskangas on 100 % polyuretaania ja se aikaa myöten alkaa "hilseillä", naarmuuntua ja halkeilla. Polyuretaani on käytännössä muovia. Olin siis mikromuovitakissani ympäristöä saastuttava yksilö. Ja kuinka luonnonsuojelijana olin viimeaikoina tiedostanut muoviongelman ja pyrkinyt jopa kierrättämään sitä. Lähde: yle.fi, Iltalehti.fi
Olin saanut takkini eräässä autokaupassa kylkiäisenä 2000-luvun alkupuoliskolla. Tuolloin en ollut vielä lainkaan valistunut mikromuoviongelmasta, eikä siitä taidettu puhua julkisuudessakaan. Eikä siitäkään montaa vuotta ole, kun hammastahnoissa mainostettiin olevan "muovikiteitä" takaamaan säihkyvä lopputulos!
Mitä tästä opin. Vältä keinotekoisia vaatteita. Suosi mieluummin villaa, silkkiä, puuvillaa, bambua ja nahkaa, siis luonnonmateriaaleja. Tosin ei niidenkään käyttö maailmaa pelasta. Paras tapa on ostaa tarpeeseen, ei ostamisen ilosta.
 |
| Kävin lounaalla Tampella ravintolassa. Siellä on poikkeuksellisesti pöytiin tarjoilu. Gorgonzola-punajuurikeittoa, juustokrokettia, rosmariiniöljyä ja lombardianleipää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti